Market day

Tässä eilisen päivän The Daily Telegraph lehdestä muutama kuva...

Kuvan keskellä oleva pilvenpiirtäjän takana on minun asuntoni tällä hetkellä. Talon kulma hieman näkyy. 

Kuvia painamalla kuvista tulee suurempia.

Ei mitään mukavia uutisia siis, mutta tälläistä tämä elämä täällä puolella maapalloa on. Hieman eri ongelmat luonnon/maaston suhteen kuin Suomessa. Täällä näitä asioita ajattelee ihan eri tavalla kuin Suomessa ollessa, ehkäpä juuri siksi, että täällä nämä asiat koskettavat myös itseä kun Australiassa kerran asun. 

Tänään Sydneyn Estonia talolla järjestettiin markkinat, joissa oli myytävänä virolaisia sekä suomalaisia tuotteita. Mentiin katsomaan millainen paikka tämä on yhdessä Julian kanssa. 

Paikalla oli suomalainen nainen myymässä omaleipomiaan ruisleipiä, karjalanpiirakoita sekä leivoksia. Hinnat ovat suomituotteissa aika korkealla, mutta kun reiluun vuoteen ei ole näistä herkuista päässyt nauttimaan niin oltiin valmiita ostamaan kaikkea mahdollista. Sitä on vaikea muiden ymmärtää miten kovasti esimerkiksi ruisleipää täällä kaipaa ja kun sitä vain jostain on saatavilla niin siitä on kyllä valmis maksamaan! :) Itse kun en vaaleaa leipää oikein edes syö niin ruisleipä on aivan täydellinen löytö täältä päin maailmaa :)

Paikalla oli suurimmaksi osaksi virolaista väkeä, eikä ihmekään kun kyseessä oli kuitenkin markkinat Estonia house:lla. Muutama suomalainen oli kuitenkin eksynyt mukaan ja kyllä se korvaan niin oudolta se suomi kuullostaa nykyään! Vaikka Julian kanssa olen nyt pitkästä aikaa päässyt suomea puhumaan, niin on se silti vielä niin erilaista kun sitä kuulee ulkopuolisilta. 

Ja näin helppoa on saada Suomi-tyttö hyvälle tuulelle! Kanelipulla vain käteen ja hymy irtoaa. :) 

Ostettiin muutama kanelipulla ja saatiin ne kaikki häviämään alta kymmenen minuutin... Olisi ehkä pitänyt säästellä, mutta kun ne maistui niin hyvältä pitkästä aikaa...

Munavoita oli pakko tehdä samantien kun päästiin takaisin asunnolle. Kyllä kelpaa! :)

ruisleipääää

Työhaastattelut joissa olin perjantaina menivät hyvin ja itselle jäi jälkeenpäin todella hyvä mieli haastatteluista. Small talk jota täällä suositaan sujuu itseltä jo kohtalaisen hyvin ja ensimmäisessä haastattelussa viihdyinkin reilun tunnin verran pomon kanssa vitsaillen. Olin myös kuulema ensimmäinen suomalainen joka ei tuijottanut kenkiään koko haastattelun ajan.. Jotenkin todella vaikea ymmärtää, ei mun mielestä me suomalaiset nyt kuitenkaan niin ujoja olla! Ainakaan kaikki! :)
Maanantaina kuulen työpaikoista enemmän ja ennen sitä en mitään aiokaan kertoa työpaikoista, katson ensin miten työpaikkojen suhteen käy. :) Hakijoita on kuitenkin todella paljon.

Eilen vietin rauhallista lauantai iltaa pitkästä aikaa aivan yksin! Useaan kuukauteen ei ole ollut hetkeäkään että olisin saanut olla yksin ja kun eilen siihen tuli mahdollisuus niin tartuin samantien.
Siinä illan aikana tuli myös sitten skypeiltyä äidin kanssa 2,5 tunnin verran, että se siitä yksin olemisesta. :) Loppuillan katselin tv-sarjoja ja hoidin vähän asioita huomista koulun aloitusta varten. Sain hetken olla ihan itsekseni ja sitähän me jokainen välillä tarvitaan, hetken omaa aikaa. :)