Tiistai

Eilinen työpäivä muuttui yllättäen minun kohdallani hieman erikoiseksi. Työt oli tarkoitus lopettaa poikkeuksellisesti kello 12, mutta viittä minuuttia vaille minulta tultiin kysymään haluaisinko jäädä toimistoon töihin vielä neljäksi tunniksi.
Banaanin pakkaajasta toimistoon töihin, aika suurena yllätyksenä tuli, varsinkin kun paikalla on myös niitä englantia äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Tuntuu että oma luotto englannin kielen hallitsemiseen on välillä paljon heikompi kun mitä muut uskovat minun pystyvän tekemään.

Ainoa mitä minun tuli tehdä oli vastata puhelimeen, ottaa viestejä vastaan ja yhdistää puheluita. Helppoa eikö? No, ei se ihan niinkään ollut. Vahva aussiaksentti puhelimen toisessa päässä melkeinpä jokaisen puhelun aikana, koita siinä sitten kirjoittaa numeroita ja ihmisten ja yritysten nimiä ylös.
Myönnän, että aluksi olin niin paniikissa että oman nimen sanominenkin oli hankalaa, mutta kyllä se siintä sitten lähti menemään.
Puhelujen yhdistäminen se sitten olikin hauskaa kun välillä niitä linjoja oli useampi auki samaan aikaan...
Niin ja muut siis lopettivat työt neljältä ja paikalla oli minun lisäkseni enää neljä muuta ihmistä töissä. Itse sain olla toimistossa ihan omassa rauhassa, mikä tuntuikin siltä haastavimmalta asialta kun ei ollut ketään jos olisin apua tarvinnut. Toivottavasti en mokannut mitenkään kovin pahasti.
Toimistotyötä sain tehdä tosiaan sen neljän tunnin ajan ja banaanit kutsuivat tänään jälleen pakkaajaansa...

Eilen oli myös minun oikea syntymäpäivä ja illalla sain muilta hostellilaisilta suklaakakun kynttilöineen syntymäpäivälaulun kera huoneeseen. Olin aika yllättynyt kun viikonloppunahan me jo synttärit juhlittiin. Mukava yllätys kuitenkin ja olin todella otettu. Sain myös pienen lahjan sekä kortin johon kaikki olivat kirjoittaneet jotakin pientä. Tälläiset pienet suuret asiat tuntuvat täällä jotenkin vielä suuremmilta kun on täällä vähän eristyksissä muusta maailmasta.

Ihana mieli jäi myös onnittelupuheluista Suomesta päin! Kiitos! Sekä kiitos vielä äidille ja Jyrkille lahjasta! :) Juusollekin vielä kiitos muutamista onnitteluista, niin koneen kuin puhelimenkin välityksellä.. :)

Synttäriviikonloppu Cairnsissa

Aivan mahtava viikonloppu tuli vietettyä Cairnsissa! Vaikka tosin rahaa sai kulumaan ihan huomaamatta, mutta oli se kaikki sen arvoista!

Rankkaahan tuo juhliminen on ja täytyy myöntää että ei se eilinen sunnuntai mikään maailman paras päivä olojen puolesta ollut, mutta eikö se niin ole että nuorena sitä jaksaa! Vaikka taas tässä vuodella vanhempia ollaan.. 

Perjantaina lähdettiin matkaan siinä hieman kuuden jälkeen illalla ja niin siinä kävi, että minut kuskiksi päästettiin. Matka meni kuitenkin ihan hyvin, lukuunottamatta sitä että ehkä saatoin hetken ajaa väärällä puolella tietä, mutta ihan hetken vain! Hups! Autoa en tosiaan ole ajanut noin yhdeksään kuukauteen, mutta hyvin se lähti kuitenkin kulkemaan pienen alkukankeuden jälkeen, eikä se rattikaan sillä oikealla puolella niin pahalta tuntunut.

Meillä oli huone varattuna Gilligan´s nimisestä hostellista, jonka yhteydessä on myös yökerho. 

Meitä oli tosiaan tarkoitus lähteä 11 ihmistä mutta perjantaina matkassa oli kaiken kaikkiaan 13 henkeä ja lauantaina luku tippui yhdellä. Meillä oli kymmenen hengen huone varattuna, mutta kaikki me siinä samassa huoneessa pääsimme olemaan. 

Perjantaina kun saavuimme hostellille aloitimme iltaan valmistautumisen samantien ja niinhän se on, että kun aloittelee kunnolla niin iltakin tulee halvemmaksi kun ei tarvitse enää baarissa juoda niin paljoa.. :D 

Ja kuten kuvista saattaa jo ehkä hieman huomata, niin kuvat ovat erittäin edustuskelpoisia jokaisen osalta. Varsinkin omalla kohdalla.. Mulla taitaa olla joku kysy olla onnistumatta yhdessäkään kuvassa, varsinkaan jos hieman on tullut jotakin maisteltua. No, mitäpä pienistä pääasia että hauskaa on ollut.

 Perjantai yö menikin sitten yökerhon puolella juhlien ja kyllä oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan ja ylipäätään kunnolla tuulettumaan! Kaikki olivat todella hyvällä juhlatuulella ja juhlat jatkuivatkin sitten yökerhon sulkeudettua huoneen puolella aamuun saakka. Kerrankos sitä 24-vuotis synttäreitä juhlitaan! :) (vaikka virallisesti mun synttärit vasta tänään onkin)

Neljän tunnin yöunien jälkeen lähdimme lauantaina todella pirteinä sekä virkeän näköisinä metsästämään ruokaa. Lopulta löysimme itsemme terassilta, mutta mikä sen parempaa kuin nauttia päivästä kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Ja taitaahan se totta olla että se krapula lähtee sillä millä se on tullutkin... Minä olin tosin ainoa joka lähti terassilta hostellille ottamaan kahden tunnin päiväunet, mutta kyllä kannatti. Kummasti pienet unet piristi ja kun muut saapuivat takaisin hostellille pienessä jurrissa ja väsyneinä niin itse olin pirteänä ja valmiina uuteen nousuun.

Koko porukasta ei ole ainuttakaan yhteiskuvaa, aina joku on jossain nurkan takana.

Lauantai ilta/yö meni samaisessa yökerhossa, ja meno oli vielä parempi kuin perjantaina jos se vain oli mahdollista!
Kaikista edustavimmat kuvat on tullut lauantaina otettua ja täytyy sanoa että tämä kuva on ehkä se kaikista onnistunein ja edustavin! Haha!

Ai miten niin en onnistu kuvissa?

Mahtava viikonloppu tosiaan takana ja olen niin hyvillä mielin että kaikki lähtivät innoissaan juhlistamaan minun synttäreitäni Cairnsiin. Tuntuu että täällä olen saanut todella paljon kavereita ja paikka tuntuu todella hyvältä. Synttärit eivät olisi voineet mennä paremmin millään muulla tavoin kuin että se oma aviomies olisi ollut mukana juhlimassa, ensi vuonna sitten... :)

Viikonloppu edessä

Tämä viikko on töissä ollut suoraansanottuna yhtä tuskaa. Työpäivät ovat olleet normaalin pituisia tätä päivää lukuunottamatta, mutta pakattavaa on ollut enemmän ja tahti on ollut todella kiireinen. Töissä on myös neljä uutta lajittelijaa ja ensimmäinen viikko heillä ja huomaa etteivät vielä oikein tajua mitkä ovat niitä pakkauskelpoisia banaaneja ja mitkä ei. Pakkaajat ovat joutuneet myös lajittelemaan pakkaamisen ohessa ja se on aiheuttanut tuskastumista melkeinpä jokaisessa pakkaajassa.
Töissä tavoitteena on, että jokainen pakkaisi sen 300 laatikkoa päivässä tai tietysti yli sen. Tänään sain pakattua omien laskujeni mukaan 373 laatikkoa ja olen ihan tyytyväinen kun kaiken aikaa en edes pakannut vaan välillä olin auttamassa lajittelijoita.

Huominen on töistä vapaa ja tänään piti olla vain puolikas päivä, mutta se venyi sitten lopulta kuitenkin puoli neljään saakka. Kello yhdentoista jälkeen sanottiin, että tehdään töitä enää vain tunti, mutta kun kello oli 12 niin ilmoitettiin, että jatketaankin vielä tunnilla eteenpäin ja lopulta lopetettiinkin vasta sitten puoli neljältä. Työt alkaa aina kello 7 ja tauot ovat kello 9.30, 12 ja 14.30. Tänään tehtiin sitten töitä ilman viimeistä taukoa ja viimeinen sessio tuntui todella pitkältä kun kaiken aikaa oletti että kohta lopetetaan, mutta jatkui vain.
Todella inhottavaa kun ajattelee, että tunti enää ja sitten vain pitkitetään.

Huomenna lähdetään 11 hengen porukan voimin Cairnsiin viikonlopuksi juhlimaan minun synttäreitäni. Tätä viikonloppua onkin jo odotettu ja tuntuu niin ihanalta lähteä Innisfailista viikonlopuksi pois ja ihan ihmisten ilmoille.
Ollaan varattu hostellista yksi iso huone, joten kaikki mahtuvat samaan huoneeseen.
Noin kolme kuukautta täällä työhostellissa oltua on niin ihana päästä laittautumaan pitkästä aikaa ja clubille suunnataan varmaankin sekä perjantaina että lauantaina juhlimaan. Porukasta viisi on naispuolisia ja oikeastaan kaikki odottaa sitä että saa pitkästä aikaa näyttää edes vähän naiselta. :) Miespuoliset on jo naureskellu että näinköhän meitä edes tunnistavat kun ovat tottuneet näkemään meidän ilman meikkiä ja työvaatteissa.

Saadaan hostellin 11-paikkainen vani viikonlopuksi käyttöön ja meistä kolmella (minulla ja kahdella irlantilaisella äijällä) on oikeus sitä ajaa. Me ollaan ainoat joilla on full licence, eli taitaa Suomessa vastata sitä, että on kakkosvaiheen suorittanut, en tiedä miten muualla toimii.
Minut on sitten tietysti jo varattu ajamaan vani Cairnsiin huomenna, saa nähdä mitä siintä tulee kun en ole mitään autoa ajanut yhdeksään kuukauteen. Lupauduin kyllä ajamaan kun ajattelin, että sunnuntaina en ainakaan ole parhaassa ajokunnossa joten sitä vuoroa en itselleni halua.
Ruotsalaiset äijät ovat jo kiusanneet, etteivät halua olla kyydissä kun "drunken blonde Finnish girl" ajaa 11-paikkaista vania, kovasti olen koittanut vakuuttaa ette emme me suomalaiset aina juovuksissa olla ja että vaikka olenkin blondi niin osaan mä autoa ajaa...ehkä! :)

Viikonloppu edessä ja odotukset korkealla, toivottavasti tulee onnistunut reissu!

Paronella Park

Aiemmin tällä viikolla sain haavan jalkaani ja olin pienessä paniikissa miten töissä käy kun tulehduksia tulee niin helposti banaanifarmilla. Varsinkin kun on täällä nähnyt mitä pahimmillaan voi käydä pienen haavan ja tulehduksen yhteydestä. No tietysti haava sitten tulehtui ja tällä hetkellä onkin aika hurjan näköinen. Lääkäriin saakka täytyi eilen mennä ja nyt on lääkkeet ja voiteet kohdillaan. Toivon että niillä menee ohi ja ei tule mitään suurempaa riesaa asiasta. Verikokeisiinkin minut laitettiin jostakin syystä, mutta kaipa he tarkistavat että kaikki on kohdillaan. Onneksi hallussa on medicare kortti (Australian sairasvakuutuskortti) joten en joutunut mistään mitään maksamaan. Nyt sitten vain seurailen tilannetta. 

Tänään päätettiin yllättäen lähteä katsastamaan Paronella Park, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä meidän hostellilta. Paikalle päästyä selvisi, että meidän olisi pitänyt maksaa 40 dollaria, jotta oltaisiin päästy kiertelemään paikkoja ja saatu opas mukaan joka olisi kertonut samalla paikan historiaa. Emme olleet halukkaita maksamaan niin paljoa, emmekä olleet niinkään kiinnostuneita saamaan opasta mukaamme. Huomasimme kuitenkin, että pääsemme ilmaiseksi yhdelle riippusillalle, joten jotakin sentään näimme. 

Näiden kahden irlantilaisen kanssa pienellä päiväretkellä.

Vaikka en korkeita paikkoja pelkääkään niin kyseinen riippusiltä oli erittäin pelottava. Silta heilui kamalasti kävellessä ja suoraan alla oli vesiputous. 

Sillalla oli myös muistoksi laitettu risti, joten joku siellä oli myöskin kuollut. Pelottavaa. 

Näkymä sillalta alaspäin

Olen viettänyt paljon aikaa tämän irlantilaisen pariskunnan sekä toisen irlantilaisen parin kanssa. Meidän huumorit ja elämäntyyli osuvat täydellisesti yksiin. Muutama viikko sitten he kysyivätkin haluanko reissata heidän kanssaan minun viisumin olo ajan pari viimeistä viikkoa. Tietysti suostuin ja nyt olemme alkaneet suunnittelemaan mitä kaikkea kerkeämme parissa viikossa tekemään. Suunnitelmat kerkeävät tässä parissa kuukaudessa varmasti muuttumaan moneen kertaan.

Olen myöskin tottunut todella hyvin heidän irlantilaiseen aksenttiinsa ja täytyy myöntää että hieman sitä on tarttunut minuunkin.. Sanavarasto on myös laajentunut huomattavasti ja muita naurattaa kun minun puheeseeni on myös tarttunut heidän rivot juttunsa heidän slangillaan. Minun aksenttini on myös kuulema heidän korviinsa erittäin hauskan ja suloisen kuuloista ja usein saankin kuulla leikkimielistä pilkkaa aksentistani.  Pientä jäynää teemme myös porukassa toisillemme kaikenaikaa joten saa nähdä mitä yhdessä reissaamisesta loppujen lopuksi oikein tuleekaan. :)

Australian Banana packing Championships 2013

Täällä järjestettiin eilen Australian banaanin pakkaamisen mestaruuskilpailut, joka on suuri joka vuotinen tapahtuma täällä Innisfailissa. 

Kolme viikkoa sitten meidän hostellin omistaja Nicholas ilmoitti, että minä sekä ranskalainen tyttö Aurora osallistumme kisaan osioon backpackers team ja hänen hostellin joukkueena. Minä pakkaamaan ja Aurora lajittelemaan. Meiltä ei oikeastaan edes kysytty haluammeko osallistua, ilmoitettiin vaan, että me olemme paras tiimi joten ei ole vaihtoehtoa. Emme tietysti vastaankaan laittaneet ja ajattelimme että uusi kokemus ja jotain erilaista. Emme lähteneet voittamaan, koska emme ajatelleet että meistä on siihen. Osallistujia paljon ja me olemme nyt työskennelleet täällä vain kolmen kuukauden ajan. 

Koska backpacker team osio eroaa hieman muista osioista niin odotimme koitosta aika innolla. Meidän osiossa arvioidaan tiimityöskentelyä, pukeutumista, banaanien laatua ja miten laatikko on pakattu, aikaa, yleisön kannustusta, sekä laulua. Kyllä! Jokaisen tiimin piti esittää oma kansallislaulu, joko molempien tiimin jäsenien tai toisen. Olin onnekas ja koska pakkasin niin Aurora suostui laulamaan oman maansa kansallislaulun ja hyvin hän siinä onnistuikin! 

Tämän vuoden säännöissä sanottiin, että osallistujien täytyi pukeutua pinkkiin joten Nicholas antoi meille 50 dollaria, jolla pääsimme ostamaan itsellemme mahdollisimman paljon pinkkiä. Lisäksi maalasimme molempien kasvoille oman maamme liput. 

Viime hetket ennen koitosta.

Osallistumisjärjestys arvottiin ja me olimme toisena vuorossa. Ensimmäinen tiimi pakkasi ajalla 2 minuuttia 27 sekuntia.
Jännitin aivan todella paljon ennen meidän vuoroa, yleisöä oli paljon paikalla ja Nicholas antoi paineita kaiken aikaa sanomalla että meidän on pakko voittaa, koska hänen tiiminsä ei ole koskaan hävinnyt. Yritä siinä sitten ottaa rennosti ja ajatella että tämä on vain hauskanpitoa ja katsotaan miten käy.
Meillä oli Auroran kanssa tavoitteena ettei olla ainakaan hitaimpia, muulla ei väliä.

Koko hostelli tuli kannustamaan meitä ja he olivat tehneet erilaisia kannustuskylttejä. Meidän hostelli oli myös äänekkäin koko yleisöstä, vaikka määrältä hostelli ei ollut suurin kannustusjoukko.

Olimme hioneet meidän strategian kuntoon ja kun meidän vuoro tuli en oikeastaan ajatellut mitään muuta kun, että nyt tehdään tämä ja katsotaan miten käy.
Olin todella yllättynyt, että pakkaaminen meni minulla todella hyvin, banaanit olivat juuri sopivan kokoisia ja helppoja käsitellä. Kuulin miten koko hostellin porukka kannusti meitä ja Aurora lauloi vieressä. Sitten kaikki oli jo ohi.

Meidän aika oli 1 minuutti 40 sekuntia. Olimme niin helpottuneita, että pääsimme tavoitteeseemme, emmekä olleet ainakaan hitaimmat joukosta. 

Jännittyneinä katsoimme muiden suoritusta ja yllättyneinä huomasimme että muut jäivät meidän ajasta jälkeen. Sitten yksi tiimi suoriutui tehtävästä 30 sekuntia meitä paremmin ja olimme ihan varmoja, että siihen meni meidän voittomahdollisuutemme, koska heidän aikansa oli aika päihittämätön. 

Kun kaikki tiimit olivat suorituneet tehtävästään ja oli aika julistaa voittajat me olimme taustalla hiljakseen, koska olimme tosiaan varmoja ettemme voittaneet. Yllättäen meidän hostellin nimi huudettiin ja me olimme aivan ihmeissämme että mitä nyt tapahtuu, miksi meidät kutsuttiin. Sitten kuulimme miten koko hostellin porukka alkoi huutamaan ja hyppimään paikoillaan ja kilpailun järjestäjä tuli meidän luoksemme sanomaan, että me voitimme, ja meidän on aika mennä hakemaan palkinto. Me olimme aivan shokissa ja yllättyneitä, mutta kun tajusimme asian olimme niin onnellisia ja hypimme paikoillamme ja huusimme, emme edes tajunneet että ympärillä kaikki ottivat kuvia ja sitten jonkin lehden toimittaja tuli kysymään meidän nimiämme. 

Palkintona saimme 500 dollaria, eli 250 dollaria kummallekin. 

Meidän yhteispisteet olivat reilut 200 pistettä, (tarkkoja pisteitä en muista, mutta 200 ja jotakin päälle) kun toisena tullut tiimi jäi noin 30 pisteellä meidän jälkeemme.

Fiilis oli todella upea voittajana!

Banana packing Champions 2013

Nicholas päivitti saman tien facebookkiinsa tämän kuvan tekstillä: "Backpackers Shack Champions 2013 Yeh thats the hostel!" Hän oli aivan innoissaan ja ylpeä meistä. Koko hostelli oli niin innoissaan, tämä oli tapahtuma johon kaikki osallistuivat ja olivat innoissaan kannustamassa meitä. Meistä tuntuikin niin hyvältä kun voitimme ja kaikki olivat niin tyytyväisiä. 

Voittajien oli helppo hymyillä ja meillä oli aivan mahtavat voiton juhlat hostellilla! Vieläkin naurattaa ajatus että olen Australian paras banaanin pakkaaja! Yksi aivan mahtava kokemus jälleen ja jotain sellaista, mitä en usko, että kukaan muu suomalainen voi sanoa olevansa. ;) Upea päivä kaikin puolin!

Voittajien oli todellakin helppoa hymyillä!

Peruukit pysyivät päässä koko loppu ajan.

Krokotiili farmi

Innisfailissa on krokotiili farmi, joka on tällä hetkellä kiinni turisteilta, eikä vieraita siis normaalisti oteta vastaan. Meidän hostellin omistaja oli kuitenkin saanut järjestettyä meidän koko porukalle yksityiskierroksen kyseiselle farmille. Farmi ei ole mikään älyttömän suuri, mutta saimme kuitenkin useamman tunnin siellä kulumaan. Kun kaikki oli tuttuja keskenään oli päivä todella onnistunut ja hauskoja hetkiä oli paljon!

Normaalisti sunnuntait kuluu elokuvia katsellen, joten tämä päivä oli todella mukava ja jotain erilaista kuin mihin on viime viikkoina sunnuntaisin tottunut. 

Kaikki ottamassa kuvaa samaan aikaan farmin suurimmasta krokotiilistä.

Päästiin seuraamaan miten nopeasti krokotiili hävitti kanan. Minut voi bongata kuvasta oikealta.

Krokotiilien lisäksi farmilla on emuja sekä dingoja. Päästiin samaan aitaukseen niin emujen kuin dingojenkin kanssa.  Pääsin syöttämään emuja ja täytyy myöntää, että vähän ehkä pelkäsin.. On ne niin isoja ja jotenkin pelottavasti tuijottavia.. Uusi kokemus kuitenkin!

Päivä oli aamun sateisuuden jälkeen todella hiostava, kuuma ja kirkas. En tietenkään ottanut aurinkolaseja mukaan ja jostain syystä viime viikkoina silmäni ovat olleet todella herkät valolle. Koko päivän tietenkin kärsin sitten siintä kun silmät vuosivat taukoamatta, ja tietysti silmät turposivat hienosti. Farmia meille esitellyt mies naureskelikin että olen ainoa joka on farmilla itkenyt ja nauranut samaan aikaan. 

Silmät hieman turvoksissa, mutta ei se menoa haitannut.

Oon ehkäpä taitavin kuvaaja ikinä, ainakin kuvausasennot toimii aina! Musta löytyy useempikin kuva missä olen kuvaamassa ihme asennoissa,  mutta muilla oli ainakin hauskaa.

Huomenna taas herätys 5.40 ja banaanit kutsuu pakkaajaansa. Ensi viikolla on kuitenkin vain neljä päiväinen viikko kun perjantaina on jälleen yleinen vapaapäivä. 

Uuden blogin aloitus

Ensimmäisen kerran saavuin Australiaan vuonna 2010 yhdessä nykyisen aviomieheni Juuson kanssa. Vietimme Australiassa tasan vuoden, jonka jälkeen menimme Singaporen kautta Thaimaaseen kahdeksi kuukaudeksi ja palasimme sieltä Suomeen. Suomessa olimme noin kahdeksan kuukauden ajan, jonka aikana menimme myös naimisiin.:) 

Uudestaan Australiaan tulin viime lokakuun puolessa välissä. Joten kohta puolin alkaa olemaan kaksi täyttä vuotta Australiassa olo aikaa käytetty.. Harmi. 

Kirjoitin aiemmin blogia yhdessä aviomieheni Juuson kanssa, (blogiin pääset tästä) mutta nyt kun Juuso palasi takaisin Suomeen minusta tuntui parhaimmalta aloittaa kokonaan uusi blogi. Upside down-blogi kertoi meidän yhdessä reissaamisesta ja koska olen täällä nyt yksin ajattelin että ei ole mukava jatkaa meidän yhteiseen blogiin minun itseni seikkailuja täällä päin maailmaa.

Juusohan palasi Suomeen noin kaksi viikkoa sitten juuri sopivasti nauttimaan Suomen kesästä. Itsellä on vielä kova into reissaamisen ja elämään täällä joten päädyttiin ratkaisuun että jatkan reissaamista yksin, vaikkakin yhdessä tosiaan ollaan. :)

Toisen vuoden WH-viisumia on vielä jäljellä noin kolme ja puoli kuukautta, mutta vieläkään ei ole kaipuu takaisin Suomeen, katsotaan mitä tulevan pitää. :)

Viikko sitten mieleen muistui Suomen lippu joka ostettiin Melbouresta formuloiden aikaan ja tuunasin sitten oman sänkyni sillä. Ylpeästi suomalainen. :) Eikä jää kenellekään epäselväksi mistä olen...

Innisfailissa banaani farmilla työskentelyä takana nyt siis noin kolmisen kuukautta ja alkushokin jälkeen olenkin alkanut tykkäämään paikasta todella paljon. Olen saanut todella paljon kavereita ja jopa muutaman ystäväksi luokiteltavan henkilön ja paikka tuntuu kodilta. Tykkään todella paljon. Suunnitelmia on paljon ja innolla odotankin mitä loppu Australiassa olo aika tuokaan tullessaan. 

Banaanifarmilla työskentelyssä on ne huonotkin puolet, jotka varsin hyvin sai kokea eräs irlantilainen mies meidän hostellilta. Kaikki alkoi kun hän sai pienen haavan jalkaansa, joka tulehtui todella pahasti. Koko jalka turposi ja hän ei pystynyt kävelemään ollenkaan kun polven kohdalta jalka ei taipunut ollenkaan. Tällä hetkellä hän on viettänyt sairaalassa melkein kaksi kuukautta, jalka on leikattu neljään kertaan ja alkuun pelkäsivät, että koko jalka jouduttaisiin amputoimaan, mutta onneksi niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Tällä hetkellä hän opettelee kävelemään uudelleen.. 

Viimeisin kuva terveinen jonka sai, näyttääkin aika pelottavalta. 

...ja kaikki tämä vain pienestä haavasta...

Viime viikkot ovat menneet todella nopeasti, tuntuu että aika menee täällä paljon nopeammin mitä Suomessa. En tiedä mistä johtuu, mutta samaa ovat sanoneet monet muutkin reissaajat, että aika lentää täällä kuin siivillä ja pian huomaa että taas yksi vuosi kulunut. Voi kun voisi hidastaa aikaa.

Monena viikonloppuna on ollut vaikka minkänäköistä syytä juhlistaa, on ollut hostellilaisten syntymäpäiväjuhlia, läksiäisiä sekä jälleennäkemisiä. Onneksi nyt ainakin seuraavasta viikonlopusta on tulossa rauhallinen ja saa levätä kunnolla. :)

Omia synttäreitä on tarkoitus mennä loppukuusta juhlimaan Cairnsiin, niitä tässä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan. :)

Tähän väliin voisi lisätä kuvan, josta ainakin äiti saa olla ylpeä! ;) Tätä kuvaa onkin naureskeltu hostellilla viikonlopusta lähtien, kun muut poseeraa hienosti kameraan niin minä en edes huomaa mitään, vaan juon tyytyväisenä omaa gooniani, no ainoana suomalaisena hostellilla täytyy huolehtia suomalaisten maineesta! :D

Blogia koitan päivitellä aina kun on jotakin päivittelemisen arvoista. Lähiaikoina on tulossa kuitenkin tapahtumia joista varmasti tulen kertomaan, esimerkiksi Australian banaanin pakkaamisen kilpailut ja osallistujana myös minä! Kaikkeen sitä täällä joutuukin.

Blogin ulkoasun muokkaus on vielä kesken, viimeistelen paremmin kun on kunnolla aikaa.