Uuden blogin aloitus

Ensimmäisen kerran saavuin Australiaan vuonna 2010 yhdessä nykyisen aviomieheni Juuson kanssa. Vietimme Australiassa tasan vuoden, jonka jälkeen menimme Singaporen kautta Thaimaaseen kahdeksi kuukaudeksi ja palasimme sieltä Suomeen. Suomessa olimme noin kahdeksan kuukauden ajan, jonka aikana menimme myös naimisiin.:) 

Uudestaan Australiaan tulin viime lokakuun puolessa välissä. Joten kohta puolin alkaa olemaan kaksi täyttä vuotta Australiassa olo aikaa käytetty.. Harmi. 

Kirjoitin aiemmin blogia yhdessä aviomieheni Juuson kanssa, (blogiin pääset tästä) mutta nyt kun Juuso palasi takaisin Suomeen minusta tuntui parhaimmalta aloittaa kokonaan uusi blogi. Upside down-blogi kertoi meidän yhdessä reissaamisesta ja koska olen täällä nyt yksin ajattelin että ei ole mukava jatkaa meidän yhteiseen blogiin minun itseni seikkailuja täällä päin maailmaa.

Juusohan palasi Suomeen noin kaksi viikkoa sitten juuri sopivasti nauttimaan Suomen kesästä. Itsellä on vielä kova into reissaamisen ja elämään täällä joten päädyttiin ratkaisuun että jatkan reissaamista yksin, vaikkakin yhdessä tosiaan ollaan. :)

Toisen vuoden WH-viisumia on vielä jäljellä noin kolme ja puoli kuukautta, mutta vieläkään ei ole kaipuu takaisin Suomeen, katsotaan mitä tulevan pitää. :)

Viikko sitten mieleen muistui Suomen lippu joka ostettiin Melbouresta formuloiden aikaan ja tuunasin sitten oman sänkyni sillä. Ylpeästi suomalainen. :) Eikä jää kenellekään epäselväksi mistä olen...

Innisfailissa banaani farmilla työskentelyä takana nyt siis noin kolmisen kuukautta ja alkushokin jälkeen olenkin alkanut tykkäämään paikasta todella paljon. Olen saanut todella paljon kavereita ja jopa muutaman ystäväksi luokiteltavan henkilön ja paikka tuntuu kodilta. Tykkään todella paljon. Suunnitelmia on paljon ja innolla odotankin mitä loppu Australiassa olo aika tuokaan tullessaan. 

Banaanifarmilla työskentelyssä on ne huonotkin puolet, jotka varsin hyvin sai kokea eräs irlantilainen mies meidän hostellilta. Kaikki alkoi kun hän sai pienen haavan jalkaansa, joka tulehtui todella pahasti. Koko jalka turposi ja hän ei pystynyt kävelemään ollenkaan kun polven kohdalta jalka ei taipunut ollenkaan. Tällä hetkellä hän on viettänyt sairaalassa melkein kaksi kuukautta, jalka on leikattu neljään kertaan ja alkuun pelkäsivät, että koko jalka jouduttaisiin amputoimaan, mutta onneksi niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Tällä hetkellä hän opettelee kävelemään uudelleen.. 

Viimeisin kuva terveinen jonka sai, näyttääkin aika pelottavalta. 

...ja kaikki tämä vain pienestä haavasta...

Viime viikkot ovat menneet todella nopeasti, tuntuu että aika menee täällä paljon nopeammin mitä Suomessa. En tiedä mistä johtuu, mutta samaa ovat sanoneet monet muutkin reissaajat, että aika lentää täällä kuin siivillä ja pian huomaa että taas yksi vuosi kulunut. Voi kun voisi hidastaa aikaa.

Monena viikonloppuna on ollut vaikka minkänäköistä syytä juhlistaa, on ollut hostellilaisten syntymäpäiväjuhlia, läksiäisiä sekä jälleennäkemisiä. Onneksi nyt ainakin seuraavasta viikonlopusta on tulossa rauhallinen ja saa levätä kunnolla. :)

Omia synttäreitä on tarkoitus mennä loppukuusta juhlimaan Cairnsiin, niitä tässä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan. :)

Tähän väliin voisi lisätä kuvan, josta ainakin äiti saa olla ylpeä! ;) Tätä kuvaa onkin naureskeltu hostellilla viikonlopusta lähtien, kun muut poseeraa hienosti kameraan niin minä en edes huomaa mitään, vaan juon tyytyväisenä omaa gooniani, no ainoana suomalaisena hostellilla täytyy huolehtia suomalaisten maineesta! :D

Blogia koitan päivitellä aina kun on jotakin päivittelemisen arvoista. Lähiaikoina on tulossa kuitenkin tapahtumia joista varmasti tulen kertomaan, esimerkiksi Australian banaanin pakkaamisen kilpailut ja osallistujana myös minä! Kaikkeen sitä täällä joutuukin.

Blogin ulkoasun muokkaus on vielä kesken, viimeistelen paremmin kun on kunnolla aikaa.