lauantai 13. heinäkuuta 2013

Australian Banana packing Championships 2013

Täällä järjestettiin eilen Australian banaanin pakkaamisen mestaruuskilpailut, joka on suuri joka vuotinen tapahtuma täällä Innisfailissa. 
Kolme viikkoa sitten meidän hostellin omistaja Nicholas ilmoitti, että minä sekä ranskalainen tyttö Aurora osallistumme kisaan osioon backpackers team ja hänen hostellin joukkueena. Minä pakkaamaan ja Aurora lajittelemaan. Meiltä ei oikeastaan edes kysytty haluammeko osallistua, ilmoitettiin vaan, että me olemme paras tiimi joten ei ole vaihtoehtoa. Emme tietysti vastaankaan laittaneet ja ajattelimme että uusi kokemus ja jotain erilaista. Emme lähteneet voittamaan, koska emme ajatelleet että meistä on siihen. Osallistujia paljon ja me olemme nyt työskennelleet täällä vain kolmen kuukauden ajan. 

Koska backpacker team osio eroaa hieman muista osioista niin odotimme koitosta aika innolla. Meidän osiossa arvioidaan tiimityöskentelyä, pukeutumista, banaanien laatua ja miten laatikko on pakattu, aikaa, yleisön kannustusta, sekä laulua. Kyllä! Jokaisen tiimin piti esittää oma kansallislaulu, joko molempien tiimin jäsenien tai toisen. Olin onnekas ja koska pakkasin niin Aurora suostui laulamaan oman maansa kansallislaulun ja hyvin hän siinä onnistuikin! 

Tämän vuoden säännöissä sanottiin, että osallistujien täytyi pukeutua pinkkiin joten Nicholas antoi meille 50 dollaria, jolla pääsimme ostamaan itsellemme mahdollisimman paljon pinkkiä. Lisäksi maalasimme molempien kasvoille oman maamme liput. 

Viime hetket ennen koitosta.
Osallistumisjärjestys arvottiin ja me olimme toisena vuorossa. Ensimmäinen tiimi pakkasi ajalla 2 minuuttia 27 sekuntia.
Jännitin aivan todella paljon ennen meidän vuoroa, yleisöä oli paljon paikalla ja Nicholas antoi paineita kaiken aikaa sanomalla että meidän on pakko voittaa, koska hänen tiiminsä ei ole koskaan hävinnyt. Yritä siinä sitten ottaa rennosti ja ajatella että tämä on vain hauskanpitoa ja katsotaan miten käy.
Meillä oli Auroran kanssa tavoitteena ettei olla ainakaan hitaimpia, muulla ei väliä.

Koko hostelli tuli kannustamaan meitä ja he olivat tehneet erilaisia kannustuskylttejä. Meidän hostelli oli myös äänekkäin koko yleisöstä, vaikka määrältä hostelli ei ollut suurin kannustusjoukko.


Olimme hioneet meidän strategian kuntoon ja kun meidän vuoro tuli en oikeastaan ajatellut mitään muuta kun, että nyt tehdään tämä ja katsotaan miten käy.
Olin todella yllättynyt, että pakkaaminen meni minulla todella hyvin, banaanit olivat juuri sopivan kokoisia ja helppoja käsitellä. Kuulin miten koko hostellin porukka kannusti meitä ja Aurora lauloi vieressä. Sitten kaikki oli jo ohi.



Meidän aika oli 1 minuutti 40 sekuntia. Olimme niin helpottuneita, että pääsimme tavoitteeseemme, emmekä olleet ainakaan hitaimmat joukosta. 
Jännittyneinä katsoimme muiden suoritusta ja yllättyneinä huomasimme että muut jäivät meidän ajasta jälkeen. Sitten yksi tiimi suoriutui tehtävästä 30 sekuntia meitä paremmin ja olimme ihan varmoja, että siihen meni meidän voittomahdollisuutemme, koska heidän aikansa oli aika päihittämätön. 

Kun kaikki tiimit olivat suorituneet tehtävästään ja oli aika julistaa voittajat me olimme taustalla hiljakseen, koska olimme tosiaan varmoja ettemme voittaneet. Yllättäen meidän hostellin nimi huudettiin ja me olimme aivan ihmeissämme että mitä nyt tapahtuu, miksi meidät kutsuttiin. Sitten kuulimme miten koko hostellin porukka alkoi huutamaan ja hyppimään paikoillaan ja kilpailun järjestäjä tuli meidän luoksemme sanomaan, että me voitimme, ja meidän on aika mennä hakemaan palkinto. Me olimme aivan shokissa ja yllättyneitä, mutta kun tajusimme asian olimme niin onnellisia ja hypimme paikoillamme ja huusimme, emme edes tajunneet että ympärillä kaikki ottivat kuvia ja sitten jonkin lehden toimittaja tuli kysymään meidän nimiämme. 
Palkintona saimme 500 dollaria, eli 250 dollaria kummallekin. 

Meidän yhteispisteet olivat reilut 200 pistettä, (tarkkoja pisteitä en muista, mutta 200 ja jotakin päälle) kun toisena tullut tiimi jäi noin 30 pisteellä meidän jälkeemme.


Fiilis oli todella upea voittajana!

Banana packing Champions 2013





Nicholas päivitti saman tien facebookkiinsa tämän kuvan tekstillä: "Backpackers Shack Champions 2013 Yeh thats the hostel!" Hän oli aivan innoissaan ja ylpeä meistä. Koko hostelli oli niin innoissaan, tämä oli tapahtuma johon kaikki osallistuivat ja olivat innoissaan kannustamassa meitä. Meistä tuntuikin niin hyvältä kun voitimme ja kaikki olivat niin tyytyväisiä. 

Voittajien oli helppo hymyillä ja meillä oli aivan mahtavat voiton juhlat hostellilla! Vieläkin naurattaa ajatus että olen Australian paras banaanin pakkaaja! Yksi aivan mahtava kokemus jälleen ja jotain sellaista, mitä en usko, että kukaan muu suomalainen voi sanoa olevansa. ;) Upea päivä kaikin puolin!

Voittajien oli todellakin helppoa hymyillä!

Peruukit pysyivät päässä koko loppu ajan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti