Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä, paljon sain asioita hoidettua ja muutenkin on tuntunut hyvältä tänään. On vain hymyilyttänyt koko päivän ja ilman mitään sen suurempaa syytä. Kävelin kaupungilla typerä hymy kasvoilla kokopäivän, vastaan tulijat varmaankin ajattelivat ettei kaikki muumit ole laaksossa tällä tytöllä, mutta parempi näin kun naama väärinpäin. Vaikka tällä hetkellä on itsellä paljon asioita hoidettavana ja niistä johtuen stressiä paljonkin niin tänään on vain tuntunut siltä, että kyllä kaikki hoituu ja kohta saan huilata. 

Rakastan näitä päiviä kun tuntuu että kaikki asiat tulevat järjestymään ja tämä maailma ei ole loppujen lopuksi niin paska paikka. Näitä päiviä lisää kiitos! 

Ohi on

Nyt se on viimein ohi! Ei enää stressiä tehtävistä, presentationeista tai muistakaan opiskeluun liittyvistä asioista! Kaikki on tehtynä ja nyt vain odotellaan, että kaikki on valmista diplomin saamista varten. 

Helpottaa aivan todella paljon! 

Tänään kävin antamassa viimeisen presentationin ja meni heittämällä läpi! :) 

Jännitin miten käy kun olin kaikki jättänyt loppujen lopuksi niin viime tinkaan, mutta onneksi suoritus meni hyvin läpi. 

Jännä tunne kun kävelin koululta pois kun tajusin, että se tosiaan oli viimeinen kerta kun minun siellä tarvitsee opiskeluiden takia olla. 

Palaan vielä diplomin saamista varten, mutta muuten se on osaltani vihdoin ohi. Hienoa. 

Vuosi mennyt kyllä niin älyttömän nopeasti, että hyvä kun on perässä ehtinyt pysymään, mutta täytyy sanoa että tämä kulunut vuosi on ollut todella erikoinen itselleni. 

Paljon olen oppinut niin itsestäni kuin ihmisistä ympärilläni ja vuosi on ollut niin tapahtumarikas niin ihmissuhteiden kuin muidenkin asioiden osalta. 

Vuodessa olen kuitenkin oppinut mitä itse elämältäni haluan ja mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja joiden vuoksi olen valmis taistelemaan. :) 

Itse olen kasvanut ihmisenä todella paljon vuoden aikana ja oppinut virheistä. Vielä tässä kuitenkin nuoria ollaan ja on aikaa saavuttaa niitä unelmia ja tavoitteita joita itselleen on asettanut. 

Miksi kirjoitan kuluneesta vuodesta ja muutoksista?

Koska ajattelen tätä ajanjaksoa jonka olen koulussa ollut ja opiskellut. Olen miettinyt tätä aikaa yhtenä ajanjaksona elämässäni ja siksi mietinkin mitä tämä vuosi on minulle merkinnyt ja niitä asioita joita on tapahtunut. Olen saanut läheisiä ystäviä, joiden turvaan voin hakeutua, olen saanut kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia, olen myös menettänyt ihmisiä jotka olivat läheisiä minulle, mutta joiden on pitänyt jättää Australia taakseen tai muista syistä. Olen oppinut todella paljon uutta ja olen saanut työn josta nautin todella paljon, (jos ei stressiä ajatella) jollaiseen en olisi koskaan aiemmin ajatellut kykeneväni. 

Olen kokenut paljon ylä- ja alamäkiä mutta kaikesta aina selvinnyt. Sydney on opettanut ja vahvistanut minua paljon enemmän kuin olisin voinut ajatellakaan. 

Huomenna minulla on vapaa päivä, ei töitä eikä siis koulua enää. Ensimmäinen tällainen moneen kuukauteen jos ei viikonloppuja oteta laskuihin, mutta viikonloputkin ovat menneet jo pitkään koulu tai työjuttujen miettimiselle ja tekemiselle. 

Huomennakin on asioita joita täytyy lähteä hoitamaan seuraavaa viisumiani varten, mutta siitä kerron paremmin vähän myöhemmin. Tällä hetkellä kaikki aika ja energia minulla meneekin suuriltaosin tässä viisumiprojektissa mikä onkin seuraava tavoite minulla. 

Tässä muutamien viime viikkojen aikana olen huomannut miten haikeilla tunnelmilla odotankaan seuraava joulua. Minulla oli pitkään suunnitelmissa suunnata Suomeen joulua viettämään ja näkemään niitä läheisiä joita en ole reilu kahteen vuoteen nähnyt sen jälkeen kun viimeeksi Suomesta tänne lähdin. 

Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta Suomeen jouluksi suunnata, sillä nämä asiat täällä joita minun pitää hoitaa on pakosti laitettava tärkeysjärjestyksessäni sijalle yksi. 

Sen jälkeen voinkin sitten alkaa suunnittelemaan lomaa Suomen päähän. 

Joulun tulo kuitenkin masentaa tänä vuonna sillä tällä hetkellä itselläni ei ole minkään näköisiä suunnitelmia tulevalle joululle tai oikeastaan uudelle vuodellekaan.. 

Suurinosa ystävistäni on lähdössä viettämään joulun aikaa omiin kotimaihinsa tai ovat suunnitelleet reissuja sille välille. Itsellä suunnitelmat tai niiden olemattomuus on vielä ihan auki. Onneksi tässä on vielä aikaa eikä koskaan tiedä mitä ne suunnitelmat sitten tulevatkaan olemaan. Itseä vain harmittaa kun oli jo niin pitkään ajatellut että joulun Suomessa viettäisi tänä vuonna, mutta tuleehan niitä jouluja vielä useampikin tämän elämän aikana. 

Kolmen viikon loma tulee pakosti itsellä silloin kun työpaikka sulkee ovensa kokonaan ja onkin pomon kanssa ollut puhe, että voisin työpaikan auton ottaa silloin käyttöön jolloin pääsisin liikkumaan vähän Sydneyn ulkopuolellakin tai tekemään jonkin sortin reissua johonkin, sitä ainakin tässä odotellessa! :)

-J

Niskasta kiinni

Tänään sain viimein itseäni niskasta kiinni ja nyt on oikeastaan kaikki koulu hommat tehtynä viimeisteltyjä lukuunottamatta. Vielä pitäisi kyhätä presentation mutta sitten se olisi siinä. Tuntuu niin paljon paremmalta. Tänään olen paljon saanut tehtyä ja painoa harteilta on pudonnut paljon! Helpottaa. Vielä viimeistelyt ja sitten tosiaan se presentation ja se olisi sitten maanantaita varten kaikki valmiina. 

Ylläoleva on pätkä tekstiä jonka tänään olen näitä viimeisiä kouluhommiani varten kirjoittanut.. Pää hajonnut tänään pariin otteeseen ja tuntuu että mikään ei kuullostaa miltään ja ei saa kirjoitettua mitään niinkuin olisi tarkoitus, mutta nyt kun tätä omaa kirjoittamista suomeksi tänne ajattelen niin ehkä mä läpäisem tällä englannilla tän viimosenkin kurssin... Haha no ei vaan, yksi syy miksi mä halusin jatkaa tätä blogia on se että mä olen käyttänyt viimeisen vuoden aikan suomenkieltä ihan säälittävän vähän ja huomaan miten haen välillä suomen sanoja mieleen tai miten taivuttelee sanoja miten sattuu. 

Kyllähän mulla tottakai se suomi äidinkielenä vahvempi aina varmasti tulee olemaan, mutta on niin ihana huomata miten sitä pärjää toisella kielellä kuitenkin niin hyvin. 

Useaan kertaan olen tämän jo sanonut mutta kyllä mä olen tyytyväinen että kyseiseen kouluun lähdin. Tänään kävin myös läpi vuoden takaisia tehtäviä ja miten paljon itse huomaankaan niissä virheitä! Ihana kun itse huomaa miten on kehittynyt! :) Jos tonne aikoihinkin jäisi jotain niin olisin ihan tyytyväinen.. 

Kello on nyt hieman yli kymmenen perjantai iltana, mutta mä taidan jatkaa vielä hetken näiden kouluhommien parissa. Jos tänään saisin siihen malliin vielä, että voin rauhassa nautti viikonlopusta. 

Huomenna itsellä mukavia suunnitelmia ja kouluhommia en silloin halua kyllä miettiä yhtään. 

-J

Torstai terveiset

Jotenkin tuntuu niin kahean vaikealta avata kone illalla päivän päätteeksi ja tulla päivittämään tänne yhtään mitään. Tuntuu, että päivät on niin pitkiä ja ohjelman täytteisiä ja kun vihdoin illalla pääsen kotiin olen niin väsynyt, että ainoa mitä haluan tehdä on koittaa rentoutua edes hetki. 

Vaikkakin mun rentoutumiset menee yleensä siihen, että kun illalla olen kotona niin on kello jo sen verran, että olisi pitänyt olla nukkumassa ainakin tuntia aiemmin. Tällä viikolla olen kieltämättä näyttänyt aika kuolleelta, mutta itsehän omat tekemiseni olen järjestänyt ja toisaalta parempi niin kun että yksinään kokona istuisin. 

Vuosi siintä kun aloitin kouluni ja nyt on se aika kun viimoisia tehtäviä ja esitelmää kyhään kokoon, diplomin olisi tarkoitus olla taskussa ensi viikon jälkeen.
Pitäisi.
Nyt täytyisi vaan ottaa vaan itseä kunnolla niskasta kiinni ja saada viimoiset hommat diplomia varten tehtyä. Niin pienestä enää kiinni ja sitten se olisi siinä.
Vuosi on kyllä mennyt niin nopeasti.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että tein päätöksen jäädä Sydneyyn ja lähteä opiskelemaan. Helppoahan tämä ei ole ollut kuitenkaan ja tyytyväinen olen itseeni, että olen saanut lukukausi maksut maksettua ja kohta on se diplomi taskussa.
Yksi tavoite jälleen suoritettuna.

Kulunut viikko töissä on ollut yksi kiireisimmistä viikoista koko tänä aikana kun olen tässä yrityksessä töissä ollut. Yhdeksän viikkoa jouluun ja tästä se kiire oikeastaan starttasi, yritys on kiireisimmillään kuulema sen kaksi kuukautta joka vuosi ennen joulua. Työpaikka sulkee ovensa kolmeksi viikoksi joulun ja uuden vuoden aikaan joten nyt yhdeksän viikon aikana on saatava paljon tehtyä ja valmistettava yritys sekä asiakkaat kolmen viikon taukoon.
Itsellä tehtävät ovat vain kasaantuneet työpöydälle ja aika ei yksinkertaisesti riitä.

Opiselija viisumilla kun saan tehdä töitä laillisesti vain sen 20 tuntia viikossa, todella stressaavaa kun tietää miten paljon töitä olisi ja miten paljon on minun vastuullani, mutta viisumirajoituksien takia en ole pystynyt saamaan kaikkea tehtyä sen 20 tunnin puitteissa. Onneksi ensiviikon jälkeen saan työskennellä täyspäiväisesti kun koulu on suoritettuna (Lomilla on oikeus työskennellä rajattomasti) ja toivottavasti saan työpinon nopeasti pienemmäksi...

Sanotaan, että pitäisi jättää ne työasiat töihin mutta olen kuitenkin huomannut viimeisten muutaman viikkojen aikana että mietin työasioita myös vapaa-ajallani ja stressaan kun tiedän miten paljon pitäisi saada tehtyä. Koitan päässäni miettiä jo seuraavan työpäivän tehtävien järjestystä ja koittaa laittaa ne hoidettavat asiat tärkeysjärjestykseen jotta saisin ne tärkeimmät suoritettua. Pitäisi osata jättää oikeasti ne työt sinne töihin mutta on se jotenkin niin vaikeaa kun tietää miten paljon niitä rästiin jääneitä töitä on ja kun tietää että ne olisi saatava tehtyä.

Kuluneella viikolla meillä on myös ollut pula kuskeista töissä, flunssa aalto vienyt monet äijistä vuodelepoon ja sen on huomannut töissä vähän liiankin hyvin. Eilen jouduin itse omien kasaantuvien töiden sijasta lähtemään toimittamaan tilauksia ympäri Sydneytä ja lähi alueita.

Miksi minä?

Koska uskokaa tai älkää niin minä (ainoana naisena firmassa) olen ainoa joka kuskien lisäksi osaan käyttää manuaalivaihteistoa ja ajaa pakettiautoa! Kyllä! Voin luvata, että äijät töissä ovat kuulleet tästä paljonkin... Vaihtelua normaaleihin työpäiviin ja tykkään ajaa jokatapauksessa joten ihan mukavana vaihteluna tälläisiä toimituskeikkoja pidän kuitenkin.

Kyllä, puhelimeni kamera on aivan loistava...

Enää huominen jaksettava ja sitten on jälleen viikonloppu. Olen niin iloinen, että olen saanut pidettyä viikonloput vapaina ja ihan vain itselleni. 

Vaikkakin siitä taitaa olla jo muutama kuukausi aikaa kun viikonloppuna ei mitään ohjelmaa olisi ollut, mutta kuitenkin. 

Nyt kun päivät ovat pidentyneet ja lämmenneet niin viikonloppuja odotan vielä enemmän kun normaalisti. Kyllä mä olen vaan niin kesäihminen ja aurinko tuo mulle energiaa niin paljon enemmän. 

Iltaisin kun on nykyään valoisampaa kun mitä oli reilu kuukausi sitten niin olen melkeinpä jokaisena iltana aina jonkun kaverini kanssa treffannut. Piristää paljon ja ihanaa kun on ihmisiä ympärillä jotka pyytävät tekemään asioita ja ovat aktiivisia. 

Sydney on kyllä ihana kaupunki myös siinä suhteessa, että kaupunki ei kuole koskaan. Jokaiselle päivälle (tai yölle) löytyy aina ohjelmaa ja jokin paikka on aina auki. Rakastan myös miten lähellä rannat ja meri on ja miten helposti pääsee tästä kaupungin hulinasta rentoutumaan jos siltä tuntuu.

Tänä kesänä mun suurena tavoitteena on vihdoinkin saada kunnon rusketus, alkaa jotekin häiritsemään kun mä olen se vaalein aina porukasta. :)

Kyllä Sydney on vienyt tän tytön sydämen ihan kokonaan ja tuskin sitä enää koskaan takaisin saan. :)

-J

Myrskyä

Eilen ukkosti sitten ihan urakalla. Meiltä lähti sähköt kokonaan ja koko terassi tulvi kunnolla, vettä saatiin hieman myös sisälle saakka, mutta onneksi ei sen pahemmin. 

Itseä ei yöllä se salamointi ja ukkonen niin haitannut, heräilin välillä välähtelyyn, mutta muuten ei yöunet siintä kärsineet. 

Ikkunat tosin särisi aika hyvin ja vettä satoi niin paljon ettei omia ajatuksia kuullut, mutta jotenkin siihen hyvin nukahdin ja kun kerran saan unen päästä niin ei siitä helpolla sitten herätäkään :) 

Aamulla oli juna melkein puoli tuntia myöhässä kun kiskoilla oli vielä reilusti vettä yön tulvimisten seurauksina. Blue Mountainsille oli myös kunnolla lunta satanut mikä sitten vaikutti oman linjan junien kulkuun. 

Jännä ero vuoden takaisiin tapahtumiin :)

Ystävät

Täytyy myöntää, että silloin kun olen ensimmäistä kertaa vuonna 2010 tänne päin palloa saapunut, niin en olisi uskonut että tulen tutustumaan niin hyvin ja läheisesti ihmisiin, jotka ovat eri kulttuureista, maista ja taustoista kuin mitä itse olen. 

Ajattelin ensinnäkin, että suurimpana esteenä on kielimuuri. 

Kielimuuri oli aluksi tietysti suurempi kuin mitä se on sen jälkeen ollut. 

Kun tänne saavuin, ajattelin että englantini on riittävä ja sillä mitä koulussa olen sitä oppinut on se riittävä. No, kyllähän sillä Suomen koulun englannilla pitkälle pääsi ja väitän edelleen, että kyllä meillä Suomessa se englannin opetus on ihan ok ja parempi kuin suuressa osassa maailmaa. 

Ääntämistä tosin ei mielestäni ainakaan omalla kohdallani riittävästi opetettu ja painostettu siihen, että vaikka sanan tietää mutta sitä ei osaa lausua oikein niin ei sitä kukaan ymmärrä.. 

Kielimuuri ei kuitenkaan koskaan koitunut ongelmaksi, varsinkaan äidinkielenään englantia puhuvien seurassa, he ymmärsivät minua hyvin eivätkä ärsyyntyneet jos sanat menivät sekaisin tai lausuen väärin. Nyt on ollut todella ihana kuulla, että he jotka olen tuntenut pidemmän aikaa sanovat miten hyvin englantini on parantunut ja miten he unohtavat, että englanti ei ole äidinkieleni. 

Tottakai minulla on aksentti, eikä englantini koskaan varmasti tule kuulostamaan siltä että se olisi äidinkieleni, mutta on ihana kuulla että se on parantunut niinkin paljon ja enää pitkiin aikoihin en ole miettinyt sanoja suomeksi päässäni ennen kun ne tulevat englanninkielellä ulos. 

Mutta mitä saamiini ystäviin täällä tulee, niin olen ollut todella iloisesti ja positiivisesti yllättynyt, että olen saanut niinkin paljon läheisiä ystäviä täällä. Kokemukset joita yhdessä täällä olemme luoneet ovat varmasti niitä jotka ovat meitä lähentäneet ja joiden vuoksi olemmekin olleet niin tiivisti yhteyksissä. 

Viime aikoina olen viettänyt todella paljon aikaa irlantilaisen Jasminen kanssa, olemme niin samankaltaisessa elämäntilanteissa tällähetkellä että toiselle voi puhua mistä vain ja toinen ymmärtää samantien. 

On ollut ihana huomata että toinen joka on kasvanut eri kulttuurissa on niin samanlainen tavoiltaan, huumoriltaan ja olemukseltaan. 

Tutustuimme koulun kautta jo vuosi sitten, mutta Aidanin kautta aloimme viettää aikaa yhdessä vielä enemmän. Meistä on tullut todella läheisiä ja todella toivon, että meidän ystävyys säilyy läpi elämän ihan sinne vanhuuden vaippoihin saakka.

Meillä on yhdessä sellainen ns oma kieli, ymmärrämme toisiamme jo puolesta lauseesta tai vain pelkästään yhdestä katseesta. Ehkä se, että olemme molemmat erossa perheestä ja ystävistä omissa kotimaissamme on ollut yksi lähentävä tekiä. 

Ehkä mulla on tässä tyttö ihastus meneillään haha. 😂😘 

Mutta sitähän me kaikki tarvitsemme ja haluamme, jonkun joka on aina puhelinsoiton päässä ja jonka luokse voi mennä vaikka aamu kolmelta kun on yksinäinen olo ja haluaa ottaa lasin viiniä ja puhua tai olla vain hiljaa ja omissa ajatuksissa toisen seurassa.

Täällä olen kuitenkin oppinut ja ymmärtänyt ystävien merkityksen ja miten paljon parempaa oma elämä ja elämänlaatu on kun on ystäviä ympärillä. Tarkoittaen niitä ystäviä myös Suomesta jotka jaksavat kirjoitella kuulumisia usein ja ymmärtävät että välillä minulla kestää todella pitkään vastaamisen kanssa.. Erityis kiitos Teijalle, joka jaksaa aina ymmärtää ja jonka kanssa olen varmasti lähentynyt vielä tuhat kertaa enemmän vaikka kilometrit meidän välillä lisääntyivät.. 

Täällä kuitenkin olen oppinut miten tärkeä merkitys sillä on että pitää lähellään vain niitä ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla ja joiden seuraan oikeasti haluaa. Olen oppinut että turhaan kuluttaa omaa tai toisen energiaa jos ei ole hyvä olla. 

Tärkeintä on, että on ne ihmiset lähellä jotka tekevät itselle hyvän olon ja joiden seurassa voi olla aidosti oma itsensä. 

Kevät

Tämä kulunut viikko on ollut ihan älyttömän kiireinen. Koulu, koulutyöt ja normaalit työt ja tuntuu että kaikkea on ollut ihan hulluna. Olen koko viikon juossut pankissa, postissa ja eri virastoissa ja tuntuu, että hetkeäkään ei ole vain ollut paikallaan. 

Huominen vielä ja sitten on pitkä viikonloppu kun maanantaina on yleinen vapaapäivä, ei koulua, ei töitä ja tuntuu että tämä pitkä viikonloppu tulee kyllä ihan tarpeeseen ja ihan oikeaan väliin. 

Mun suunnitelmissa on mennä Bondi Jct lauantaista sunnuntaihin ystävien luo joita en ole varmaan kahteen kuukauteen nähnyt. Kaikkien työt ja opiskelut menee päällekkäin ja yhteistä aikaa on ollut niin vaikea löytää, mutta nyt vihdoin kaikilla on vapaata ja päästään näkemään kunnolla. Mullahan ei olisi sieltä kun alle puolen tunnin matka kotiin, mutta tarkoitus on kuitenkin jäädä sinne viettämään viikonloppua ja nautiskelemaan olosta :) 

Nyt on alkanut kunnon kevät myös täällä Sydneyssä ja kyllä sitä on talven jälkeen jo odotettukin! Vaikka eihän tämä Sydneyn talvi ole mitään Suomen talveen verrattuna, mutta kyllä täälläkin on ollut kylmä! Ilman lämmitintä (piti muuten googlettaa mikä on oikea sana suomeksi) en olisi talven yli pärjännyt.. Talot on kuitenkin niin lämpöisiin ilmoihin rakennettu että kyllä niinä kylminä öinä on saanut palella enemmän kun Suomessa koskaan! Kaikki muut talvet olen viettänyt Queenslandissä, joten tämä oli ensimmäinen talveni Sydneyssä ja kyllä oikeastaan yllätyin miten kylmiksi ne yöt muuttuivat.. 

Nyt kuitenkin on se pahin ohi ja kohta saa taas nauttia ruskettuneesta olosta :) 

Kyllä se kevät on yksi ihanimmista asioista, on sitten missä päin maailmaa tahansa!!