Ystävät

Täytyy myöntää, että silloin kun olen ensimmäistä kertaa vuonna 2010 tänne päin palloa saapunut, niin en olisi uskonut että tulen tutustumaan niin hyvin ja läheisesti ihmisiin, jotka ovat eri kulttuureista, maista ja taustoista kuin mitä itse olen. 

Ajattelin ensinnäkin, että suurimpana esteenä on kielimuuri. 

Kielimuuri oli aluksi tietysti suurempi kuin mitä se on sen jälkeen ollut. 

Kun tänne saavuin, ajattelin että englantini on riittävä ja sillä mitä koulussa olen sitä oppinut on se riittävä. No, kyllähän sillä Suomen koulun englannilla pitkälle pääsi ja väitän edelleen, että kyllä meillä Suomessa se englannin opetus on ihan ok ja parempi kuin suuressa osassa maailmaa. 

Ääntämistä tosin ei mielestäni ainakaan omalla kohdallani riittävästi opetettu ja painostettu siihen, että vaikka sanan tietää mutta sitä ei osaa lausua oikein niin ei sitä kukaan ymmärrä.. 

Kielimuuri ei kuitenkaan koskaan koitunut ongelmaksi, varsinkaan äidinkielenään englantia puhuvien seurassa, he ymmärsivät minua hyvin eivätkä ärsyyntyneet jos sanat menivät sekaisin tai lausuen väärin. Nyt on ollut todella ihana kuulla, että he jotka olen tuntenut pidemmän aikaa sanovat miten hyvin englantini on parantunut ja miten he unohtavat, että englanti ei ole äidinkieleni. 

Tottakai minulla on aksentti, eikä englantini koskaan varmasti tule kuulostamaan siltä että se olisi äidinkieleni, mutta on ihana kuulla että se on parantunut niinkin paljon ja enää pitkiin aikoihin en ole miettinyt sanoja suomeksi päässäni ennen kun ne tulevat englanninkielellä ulos. 

Mutta mitä saamiini ystäviin täällä tulee, niin olen ollut todella iloisesti ja positiivisesti yllättynyt, että olen saanut niinkin paljon läheisiä ystäviä täällä. Kokemukset joita yhdessä täällä olemme luoneet ovat varmasti niitä jotka ovat meitä lähentäneet ja joiden vuoksi olemmekin olleet niin tiivisti yhteyksissä. 

Viime aikoina olen viettänyt todella paljon aikaa irlantilaisen Jasminen kanssa, olemme niin samankaltaisessa elämäntilanteissa tällähetkellä että toiselle voi puhua mistä vain ja toinen ymmärtää samantien. 

On ollut ihana huomata että toinen joka on kasvanut eri kulttuurissa on niin samanlainen tavoiltaan, huumoriltaan ja olemukseltaan. 

Tutustuimme koulun kautta jo vuosi sitten, mutta Aidanin kautta aloimme viettää aikaa yhdessä vielä enemmän. Meistä on tullut todella läheisiä ja todella toivon, että meidän ystävyys säilyy läpi elämän ihan sinne vanhuuden vaippoihin saakka.

Meillä on yhdessä sellainen ns oma kieli, ymmärrämme toisiamme jo puolesta lauseesta tai vain pelkästään yhdestä katseesta. Ehkä se, että olemme molemmat erossa perheestä ja ystävistä omissa kotimaissamme on ollut yksi lähentävä tekiä. 

Ehkä mulla on tässä tyttö ihastus meneillään haha. 😂😘 

Mutta sitähän me kaikki tarvitsemme ja haluamme, jonkun joka on aina puhelinsoiton päässä ja jonka luokse voi mennä vaikka aamu kolmelta kun on yksinäinen olo ja haluaa ottaa lasin viiniä ja puhua tai olla vain hiljaa ja omissa ajatuksissa toisen seurassa.

Täällä olen kuitenkin oppinut ja ymmärtänyt ystävien merkityksen ja miten paljon parempaa oma elämä ja elämänlaatu on kun on ystäviä ympärillä. Tarkoittaen niitä ystäviä myös Suomesta jotka jaksavat kirjoitella kuulumisia usein ja ymmärtävät että välillä minulla kestää todella pitkään vastaamisen kanssa.. Erityis kiitos Teijalle, joka jaksaa aina ymmärtää ja jonka kanssa olen varmasti lähentynyt vielä tuhat kertaa enemmän vaikka kilometrit meidän välillä lisääntyivät.. 

Täällä kuitenkin olen oppinut miten tärkeä merkitys sillä on että pitää lähellään vain niitä ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla ja joiden seuraan oikeasti haluaa. Olen oppinut että turhaan kuluttaa omaa tai toisen energiaa jos ei ole hyvä olla. 

Tärkeintä on, että on ne ihmiset lähellä jotka tekevät itselle hyvän olon ja joiden seurassa voi olla aidosti oma itsensä.