Royal National Park

Sunnuntaina kävin kaverin kanssa Royal National Park:ssa joka sijaitsee noin 30 kilometriä Sydneystä etelään päin. 

Lähdimme ajelemaan siinä aamu yhdeksän aikoihin ja takaisin tultiin neljältä iltapäivällä. Enemmänkin olisi ollut siellä nähtävää ja monta tuntia olisi saanut kulumaan jo pelkästään maisemia katsellessa, iltapäivällä alkoi kuitenkin tihkuvan vettä siihen malliin, että päätimme suunnata takaisin päin hyvissä ajoin. 

Paljon oli porukkaa liikkeellä niin nuoresta vanhempanakin ja kaikki tuntuivat olevan erityisen hyvällä tuulella. Itse en ole koskaan ollut lähelläkään kyseistä paikkaa, joten päivä oli minulle mukava koska pääsin näkemään uusia maisemia ja hetkeksi eroon kaupungin vilskeestä. 

Tykkään kun pääsen näkemään uusia maisemia ja tuntuu kun olisi aivan uutta energiaa tällaisten pienien retkien jälkeen. 

En pistänyt yhtään pahakseni ajellen tälläisissä maisemissa, kaupungista vain hetken ajomatka ja tuntuu kun olisi aivan eri maailmassa. Ajatus kulkee ja mieli lepää :) 

Sydneyssä on nyt viimeisen viikon aikana ollut todella kurjat ilmat, satanut vettä oikeastaan jokaisena päivänä ja ukkostanut oikein urakalla joten kun sunnuntai aamuna ilma näytti aurinkoiselta ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että päivä olisi sisällä tullit vietettyä. 

Ajeltiin maisemareittejä pitkin ja välillä pysähdyttiin vain ihailemaan näkymiä. 

Vaikka suurkaupungin elämästä tykkäänkin kovasti, niin kyllä tällaiset pienet irtiotot tekee kyllä niin hyvää! Tälläisten päivien jälkeen muistuu kyllä taas hyvin mieleen miksi tämä maa on vienyt sydämeni kokonaan ja miksi Suomen pimeys varsinkin tähän aikaan vuodesta ei houkuta yhtään tätä tyttöä. 

Kotiin päin tultaessa pysähdyttiin ylläolevaan kahvila-ravintolaan hetkeksi. Kyseinen paikka sijaitsi aivan merenpinnan yläpuolella ja olisin voinut jäädä nauttimaan elämästä sinne pidemmäksikin aikaa. 

Onneksi uusi reissu on suunnitteilla ja silloin pääsen taas näkemään jotain uutta. 

Kaveri kenen kanssa olin liikenteessä on käynyt Royal National Park:ssa ja sen ympäristössä useita kertoja, joten helpolla pääsen kun toinen tietää ne parhaimmat maisemat ja reitit. 

Vaikka maanantait ovatkin ne kaikista vaikeimmat päivät minulle, niin tänään maanantai sujui yllättävän hyvin kun oli mieleinen päivä takana. Energiaa siis koko viikolle. :) Tästä on hyvä jatkaa.

Jeeeeeeees ;)

-J

Stereosonic 2014

Viime viikonloppuna oli tämän vuotinen stereosonic Sydneyssä, joka oli kaksi päiväiset festarit. 

Meillä oli aivan loistava porukka ja takana on aivan mahtava viikonloppu! 

Tämä postaus onkin omistettu pelkästään kuville ja turhat läpinät jää tältä kertaa välistä. Kuvat kertoo kaiken ilman sanoja muutenkin :) 

Olin muuten jälleen kerran ainoa ei irkku koko porukasta.. Mulla alkaa kuulema puheesta huomaamaan irkku slangia, mitä en kyllä itse jaksa uskoa. Mutta kai se tarttuu sitten niin hyvin kun koko ystävä piiri koostu melkeinpä ainoastaan irlantilaisista. 

Ensi vuoden stereosonicia odotellessa... :)

Viikonloppu nollaus

Sain viikonloppuna tuliaisia Suomesta kun yksi suomituttuni johon tutustuin muutama kuukausi sitten palasi takaisin Sydneyyn kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen. Mukanaan hän toi minulle suomilipun, salmari pullon, turkinpippureita, karkkia, suklaata ja salmiakin makuista purkkaa. Voin sanoa, että tuli erittäin hyvä mieli. 

Ensimmäinen karkkipussi on kumottu jo alas ja seuraava kamalasti himottaisi tuossa vieressä, mutta jos koittaisi itsensä hillitä vielä hetken niin olisi suomikarkkeja säästössä pahan päivän varalle.

Lauantaina näin kavereita, joista osaa en ollut nähnyt moneen moneen kuukauteen. Aloiteltiin minun luonani ja siirryttiin myöhemmin Sydneyn yöelämään jatkamaan iltaa. Lauantai venähti reilusti sunnuntain puolelle, joten mukavaa oli kaikin puolin. Pitkästä aikaa pääsin kunnolla tanssimaan ja tuulettumaan ja tuli nollattua ihan kunnolla, mikä tuli kyllä tarpeeseen. 

Salmari pullo tuli myös korkattua ja annettua maistiaisia Irlantilaisille, jotka yllättäen tykkäsivätkin erittäin paljon kyseisestä juomasta. Aiempien kokemusten mukaan kun olen salmiakkia tai turkinpippureita tarjonnut on reaktiot olleet todella erilaisia, mutta ehkä se juoman muodossa maistuu paremmalta. 

Ihana oli nähdä niitä tuttuja naamoja joita ei ole niin pitkään aikaan nähnyt ja joiden seuraa on oikeasti ollut ikävä. Muutama uusi tuttavuuskin jäi viikonlopusta taskuun ja hyvä niin, tuttavia ei voi koskaan olla liikaa. 

Sunnuntaina Newtownissa järjestettiin ilmainen Newtown festarit, joka oli päiväsaikaan tapahtuva musiikkitapahtuma. Ovet taisi paikalle sulkeutua siinä viiden maissa ja koko tilaisuus oli ohi kuuden aikaan. 

Tietty jatkopaikkojahan olisi varmasti ollut useampikin, mutta meidän porukalla festarit loppuivat kun itse tilaisuus päättyi. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin syömässä, sellainen rauhallinen lopetus hyvälle viikonlopulle. 

Nyt on ollut hyvä aloittaa tämä viikko ja tuntuu, että energiaa löytyy enemmänkin kun mihin sitä voisi tuhlata. Välillä on kyllä ihana päästä viihteelle kunnolla ja muistaa, että tässä ollaan nuoria ja nuorena pitäisi muistaa ottaa kaikki ilo irti kun vielä jaksaa :)

Miksi olen täällä?

Olen itse koittanut moneen kertaan miettiä, että miksi olen täällä? Miksi Australia, miksi Sydney, miksi ylipäätään suurinpiirtein toisella puolella maapalloa kaukana perheestä ja ystävistä? 

Mikä on se syy miksi olen päättänyt tällä hetkellä elää elämääni täällä? 

Vastausta en tiedä. 

Suomessa kaikki olisi helpompaa. Olisi perhe lähellä, olisi ne ystävät jotka ovat olleet matkanvarrella useiden vuosien ajan ja olisi tuttu ympäristö. Tietäisin miten kaikki asiat hoituisi ja elämä olisi yksinkertaisesti helpompaa, mutta.. 

Niin, niin aina on se mutta. 

Jos olisin Suomessa niin jokainen päiväni olisi samanlainen, tietäisin mitä tekisin ja kenen kanssa olisin seuraavana viikonloppuna. Odottaisin sitä kesää mikä menee ohi noin kahdessa kuukaudessa. 

Sitten odottaisin, että ensi lumi tulisi ja alkaisi talvi, ja sitten valittaisin miten kylmä on ja olispa jo kesä ja juhannus..

En sano että elämäni Suomessa olisi tylsää, mutta omalla kohdallani siitä puuttuu se jokin. 

Mikä täällä on sitten erilaisempaa? No tavallaan ei mikään. Arki se on täälläkin, työtä tehtävä ja laskut maksettava, mutta on täällä se jokin minkä tiedän tekevän minut paljon onnellisemmaksi. Ilmasto on yksi niistä. 

Koskaan en ole suuri talven, lumen ja kylmyyden ystävä ollut ja se onkin yksi ihana asia täällä, niistä minun ei tarvitse kärsiä. Tottakai jouluna olisi ihana kun olisi lunta, ei joulu tunnu joululta keskellä kesää.. Kerran vuodessa olisi myös ihana päästä lumilautailemaan ja grillailemaan nuotion ääreen, mutta ne ovat oikeastaan ne asiat mitä talvessa ikävöin.. 

Kulttuuri. Ihmiset ovat avoimempia, small talk kuuluu arkipäivään. Ei olla niin sisäänpäin kääntyneitä ja katsota omia kenkiä kun puhutaan toisille. Ollaan onnellisemman oloisia. Ei olla niin kateellisia toisten onnesta vaan iloitaan mukana. Autetaan tuntemattomia. 

En sano että suomalaiset olisivat jotenkin huonoja tai että katsoisin suomalaisia alaspäin, mutta tavat ovat kuitenkin erilaiset. Tykkään tästä elämäntyylistä täällä ja se tuntuu itselle läheisemmältä.

Ystäviä näen spontaanisti, ei tarvitse kalenteri kädessä suunnitella milloin nähdään kahvilla tai suunnitella että nähdään niin, että kerätään salkkareiksi kotiin. 

Telkkari on jäänyt viimeisen vuoden aikana elämästäni oikeastaan kokonaan pois, telkkaria en katso oikeastaan ollenkaan, mitä itse Suomessa tein päivittäin. 

Aktiivinen elämäntyyli. Ilmasto on ehkä suurimpia syitä jotka tähän vaikuttavat, mutta ihmiset ovat enemmän aktiivisia ja aina valmiina tekemään ja menemään joka suuntaan. Ulkona tulee oltua paljon ja mikä sen parempaa kun aloittaa viikonloput rannalla ystävien seurassa? 

On täällä paljon asioita myös mitkä eivät tunnu itselle normaaleilta tai mitä Suomessa ja Suomesta kaipaan. Mutta jos plussia ja miinuksia alkaisin listaamaan niin tällähetkellä Australia saisi huomattavasti enemmän plussia kun mitä Suomi. En sano, että täällä tulisin loppuelämäni elämään, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu kodilta ja minulla on paljon parempi itsellä olla täällä. Perhe on se suurin mitä kaipaan ja ikävöin, mutta onneksi Skype ja puhelimet on keksitty ja yhteydenpito on helppoa vaikka eripuolilla maapalloa ollaankin. 

Vaikka kuinka koittaisin miettiä syytä miksi täällä haluan olla ja miksi tunnen itseni paljon onnellisemmaksi, ja enemmän omaksi itsekseni niin en syytä osaa sanoa. Jokin täällä on vain vienyt sydämeni ja jostain se tunne sisälleni on tullut, että täällä minun kuuluu tällä hetkellä olla. 

Ehkä minä jonakin päivä sen syyn keksin ja ymmärrän itsekin mikä minut tekee täällä onnellisemmaksi...

Alunperinhän minun oli tarkoitus tulla viettämään niin sanottua välivuotta tänne, kierrellä Australiaa, oppia englantia, tehdä uusia muistoja ja kokea jotain mitä on aina halunnut, nähdä maailmaa ja reissata. 

Kun sitten palasin Suomeen, niin kaipuu takaisin oli aivan järjetön. 

Sitä on niin vaikea edes kuvata, mutta tuntui että kun itse palasi Suomeen niin mikään ei ollut muuttunut. Tuntui, että kaikki oli samalla tavalla kun ennen omaa lähtöä reilu vuotta aiemmin, takaisin samaan elämään ja tapoihin oli helppo asettua. Kaikki oli entisellään, mutta itse olin muuttunut. Tiesin, että olisin onneton ja katuisin loppuelämäni jos en vielä palaisi takaisin, ja minne se Suomi sieltä katoaisi kuitenkaan?

Tästä on kulunut nyt reilut kaksi vuotta kun palasin takaisin tänne ja reilun vuoden olen elänyt sitä niin sanotusti normaalia arkea, eli en ole reppureissannut vaan olen opiskellut ja ollut työelämässä. Tämän reilun vuoden aikana olen vasta oikeastaan tajunnut miten paljon haluan täällä olla ja miten paljon katuisin jos en täällä nyt olisi ja eläisi. 

Jokin täällä vain on se syy mikä tekee minut enemmän onnellisemmaksi, energisemmäksi ja ylipäätään enemmän minuksi, se jokin mikä minut pitää täällä.

Ehkä jonain päivä tiedän syyn. 

-J

Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä, paljon sain asioita hoidettua ja muutenkin on tuntunut hyvältä tänään. On vain hymyilyttänyt koko päivän ja ilman mitään sen suurempaa syytä. Kävelin kaupungilla typerä hymy kasvoilla kokopäivän, vastaan tulijat varmaankin ajattelivat ettei kaikki muumit ole laaksossa tällä tytöllä, mutta parempi näin kun naama väärinpäin. Vaikka tällä hetkellä on itsellä paljon asioita hoidettavana ja niistä johtuen stressiä paljonkin niin tänään on vain tuntunut siltä, että kyllä kaikki hoituu ja kohta saan huilata. 

Rakastan näitä päiviä kun tuntuu että kaikki asiat tulevat järjestymään ja tämä maailma ei ole loppujen lopuksi niin paska paikka. Näitä päiviä lisää kiitos! 

Ohi on

Nyt se on viimein ohi! Ei enää stressiä tehtävistä, presentationeista tai muistakaan opiskeluun liittyvistä asioista! Kaikki on tehtynä ja nyt vain odotellaan, että kaikki on valmista diplomin saamista varten. 

Helpottaa aivan todella paljon! 

Tänään kävin antamassa viimeisen presentationin ja meni heittämällä läpi! :) 

Jännitin miten käy kun olin kaikki jättänyt loppujen lopuksi niin viime tinkaan, mutta onneksi suoritus meni hyvin läpi. 

Jännä tunne kun kävelin koululta pois kun tajusin, että se tosiaan oli viimeinen kerta kun minun siellä tarvitsee opiskeluiden takia olla. 

Palaan vielä diplomin saamista varten, mutta muuten se on osaltani vihdoin ohi. Hienoa. 

Vuosi mennyt kyllä niin älyttömän nopeasti, että hyvä kun on perässä ehtinyt pysymään, mutta täytyy sanoa että tämä kulunut vuosi on ollut todella erikoinen itselleni. 

Paljon olen oppinut niin itsestäni kuin ihmisistä ympärilläni ja vuosi on ollut niin tapahtumarikas niin ihmissuhteiden kuin muidenkin asioiden osalta. 

Vuodessa olen kuitenkin oppinut mitä itse elämältäni haluan ja mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja joiden vuoksi olen valmis taistelemaan. :) 

Itse olen kasvanut ihmisenä todella paljon vuoden aikana ja oppinut virheistä. Vielä tässä kuitenkin nuoria ollaan ja on aikaa saavuttaa niitä unelmia ja tavoitteita joita itselleen on asettanut. 

Miksi kirjoitan kuluneesta vuodesta ja muutoksista?

Koska ajattelen tätä ajanjaksoa jonka olen koulussa ollut ja opiskellut. Olen miettinyt tätä aikaa yhtenä ajanjaksona elämässäni ja siksi mietinkin mitä tämä vuosi on minulle merkinnyt ja niitä asioita joita on tapahtunut. Olen saanut läheisiä ystäviä, joiden turvaan voin hakeutua, olen saanut kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia, olen myös menettänyt ihmisiä jotka olivat läheisiä minulle, mutta joiden on pitänyt jättää Australia taakseen tai muista syistä. Olen oppinut todella paljon uutta ja olen saanut työn josta nautin todella paljon, (jos ei stressiä ajatella) jollaiseen en olisi koskaan aiemmin ajatellut kykeneväni. 

Olen kokenut paljon ylä- ja alamäkiä mutta kaikesta aina selvinnyt. Sydney on opettanut ja vahvistanut minua paljon enemmän kuin olisin voinut ajatellakaan. 

Huomenna minulla on vapaa päivä, ei töitä eikä siis koulua enää. Ensimmäinen tällainen moneen kuukauteen jos ei viikonloppuja oteta laskuihin, mutta viikonloputkin ovat menneet jo pitkään koulu tai työjuttujen miettimiselle ja tekemiselle. 

Huomennakin on asioita joita täytyy lähteä hoitamaan seuraavaa viisumiani varten, mutta siitä kerron paremmin vähän myöhemmin. Tällä hetkellä kaikki aika ja energia minulla meneekin suuriltaosin tässä viisumiprojektissa mikä onkin seuraava tavoite minulla. 

Tässä muutamien viime viikkojen aikana olen huomannut miten haikeilla tunnelmilla odotankaan seuraava joulua. Minulla oli pitkään suunnitelmissa suunnata Suomeen joulua viettämään ja näkemään niitä läheisiä joita en ole reilu kahteen vuoteen nähnyt sen jälkeen kun viimeeksi Suomesta tänne lähdin. 

Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta Suomeen jouluksi suunnata, sillä nämä asiat täällä joita minun pitää hoitaa on pakosti laitettava tärkeysjärjestyksessäni sijalle yksi. 

Sen jälkeen voinkin sitten alkaa suunnittelemaan lomaa Suomen päähän. 

Joulun tulo kuitenkin masentaa tänä vuonna sillä tällä hetkellä itselläni ei ole minkään näköisiä suunnitelmia tulevalle joululle tai oikeastaan uudelle vuodellekaan.. 

Suurinosa ystävistäni on lähdössä viettämään joulun aikaa omiin kotimaihinsa tai ovat suunnitelleet reissuja sille välille. Itsellä suunnitelmat tai niiden olemattomuus on vielä ihan auki. Onneksi tässä on vielä aikaa eikä koskaan tiedä mitä ne suunnitelmat sitten tulevatkaan olemaan. Itseä vain harmittaa kun oli jo niin pitkään ajatellut että joulun Suomessa viettäisi tänä vuonna, mutta tuleehan niitä jouluja vielä useampikin tämän elämän aikana. 

Kolmen viikon loma tulee pakosti itsellä silloin kun työpaikka sulkee ovensa kokonaan ja onkin pomon kanssa ollut puhe, että voisin työpaikan auton ottaa silloin käyttöön jolloin pääsisin liikkumaan vähän Sydneyn ulkopuolellakin tai tekemään jonkin sortin reissua johonkin, sitä ainakin tässä odotellessa! :)

-J

Niskasta kiinni

Tänään sain viimein itseäni niskasta kiinni ja nyt on oikeastaan kaikki koulu hommat tehtynä viimeisteltyjä lukuunottamatta. Vielä pitäisi kyhätä presentation mutta sitten se olisi siinä. Tuntuu niin paljon paremmalta. Tänään olen paljon saanut tehtyä ja painoa harteilta on pudonnut paljon! Helpottaa. Vielä viimeistelyt ja sitten tosiaan se presentation ja se olisi sitten maanantaita varten kaikki valmiina. 

Ylläoleva on pätkä tekstiä jonka tänään olen näitä viimeisiä kouluhommiani varten kirjoittanut.. Pää hajonnut tänään pariin otteeseen ja tuntuu että mikään ei kuullostaa miltään ja ei saa kirjoitettua mitään niinkuin olisi tarkoitus, mutta nyt kun tätä omaa kirjoittamista suomeksi tänne ajattelen niin ehkä mä läpäisem tällä englannilla tän viimosenkin kurssin... Haha no ei vaan, yksi syy miksi mä halusin jatkaa tätä blogia on se että mä olen käyttänyt viimeisen vuoden aikan suomenkieltä ihan säälittävän vähän ja huomaan miten haen välillä suomen sanoja mieleen tai miten taivuttelee sanoja miten sattuu. 

Kyllähän mulla tottakai se suomi äidinkielenä vahvempi aina varmasti tulee olemaan, mutta on niin ihana huomata miten sitä pärjää toisella kielellä kuitenkin niin hyvin. 

Useaan kertaan olen tämän jo sanonut mutta kyllä mä olen tyytyväinen että kyseiseen kouluun lähdin. Tänään kävin myös läpi vuoden takaisia tehtäviä ja miten paljon itse huomaankaan niissä virheitä! Ihana kun itse huomaa miten on kehittynyt! :) Jos tonne aikoihinkin jäisi jotain niin olisin ihan tyytyväinen.. 

Kello on nyt hieman yli kymmenen perjantai iltana, mutta mä taidan jatkaa vielä hetken näiden kouluhommien parissa. Jos tänään saisin siihen malliin vielä, että voin rauhassa nautti viikonlopusta. 

Huomenna itsellä mukavia suunnitelmia ja kouluhommia en silloin halua kyllä miettiä yhtään. 

-J

Torstai terveiset

Jotenkin tuntuu niin kahean vaikealta avata kone illalla päivän päätteeksi ja tulla päivittämään tänne yhtään mitään. Tuntuu, että päivät on niin pitkiä ja ohjelman täytteisiä ja kun vihdoin illalla pääsen kotiin olen niin väsynyt, että ainoa mitä haluan tehdä on koittaa rentoutua edes hetki. 

Vaikkakin mun rentoutumiset menee yleensä siihen, että kun illalla olen kotona niin on kello jo sen verran, että olisi pitänyt olla nukkumassa ainakin tuntia aiemmin. Tällä viikolla olen kieltämättä näyttänyt aika kuolleelta, mutta itsehän omat tekemiseni olen järjestänyt ja toisaalta parempi niin kun että yksinään kokona istuisin. 

Vuosi siintä kun aloitin kouluni ja nyt on se aika kun viimoisia tehtäviä ja esitelmää kyhään kokoon, diplomin olisi tarkoitus olla taskussa ensi viikon jälkeen.
Pitäisi.
Nyt täytyisi vaan ottaa vaan itseä kunnolla niskasta kiinni ja saada viimoiset hommat diplomia varten tehtyä. Niin pienestä enää kiinni ja sitten se olisi siinä.
Vuosi on kyllä mennyt niin nopeasti.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että tein päätöksen jäädä Sydneyyn ja lähteä opiskelemaan. Helppoahan tämä ei ole ollut kuitenkaan ja tyytyväinen olen itseeni, että olen saanut lukukausi maksut maksettua ja kohta on se diplomi taskussa.
Yksi tavoite jälleen suoritettuna.

Kulunut viikko töissä on ollut yksi kiireisimmistä viikoista koko tänä aikana kun olen tässä yrityksessä töissä ollut. Yhdeksän viikkoa jouluun ja tästä se kiire oikeastaan starttasi, yritys on kiireisimmillään kuulema sen kaksi kuukautta joka vuosi ennen joulua. Työpaikka sulkee ovensa kolmeksi viikoksi joulun ja uuden vuoden aikaan joten nyt yhdeksän viikon aikana on saatava paljon tehtyä ja valmistettava yritys sekä asiakkaat kolmen viikon taukoon.
Itsellä tehtävät ovat vain kasaantuneet työpöydälle ja aika ei yksinkertaisesti riitä.

Opiselija viisumilla kun saan tehdä töitä laillisesti vain sen 20 tuntia viikossa, todella stressaavaa kun tietää miten paljon töitä olisi ja miten paljon on minun vastuullani, mutta viisumirajoituksien takia en ole pystynyt saamaan kaikkea tehtyä sen 20 tunnin puitteissa. Onneksi ensiviikon jälkeen saan työskennellä täyspäiväisesti kun koulu on suoritettuna (Lomilla on oikeus työskennellä rajattomasti) ja toivottavasti saan työpinon nopeasti pienemmäksi...

Sanotaan, että pitäisi jättää ne työasiat töihin mutta olen kuitenkin huomannut viimeisten muutaman viikkojen aikana että mietin työasioita myös vapaa-ajallani ja stressaan kun tiedän miten paljon pitäisi saada tehtyä. Koitan päässäni miettiä jo seuraavan työpäivän tehtävien järjestystä ja koittaa laittaa ne hoidettavat asiat tärkeysjärjestykseen jotta saisin ne tärkeimmät suoritettua. Pitäisi osata jättää oikeasti ne työt sinne töihin mutta on se jotenkin niin vaikeaa kun tietää miten paljon niitä rästiin jääneitä töitä on ja kun tietää että ne olisi saatava tehtyä.

Kuluneella viikolla meillä on myös ollut pula kuskeista töissä, flunssa aalto vienyt monet äijistä vuodelepoon ja sen on huomannut töissä vähän liiankin hyvin. Eilen jouduin itse omien kasaantuvien töiden sijasta lähtemään toimittamaan tilauksia ympäri Sydneytä ja lähi alueita.

Miksi minä?

Koska uskokaa tai älkää niin minä (ainoana naisena firmassa) olen ainoa joka kuskien lisäksi osaan käyttää manuaalivaihteistoa ja ajaa pakettiautoa! Kyllä! Voin luvata, että äijät töissä ovat kuulleet tästä paljonkin... Vaihtelua normaaleihin työpäiviin ja tykkään ajaa jokatapauksessa joten ihan mukavana vaihteluna tälläisiä toimituskeikkoja pidän kuitenkin.

Kyllä, puhelimeni kamera on aivan loistava...

Enää huominen jaksettava ja sitten on jälleen viikonloppu. Olen niin iloinen, että olen saanut pidettyä viikonloput vapaina ja ihan vain itselleni. 

Vaikkakin siitä taitaa olla jo muutama kuukausi aikaa kun viikonloppuna ei mitään ohjelmaa olisi ollut, mutta kuitenkin. 

Nyt kun päivät ovat pidentyneet ja lämmenneet niin viikonloppuja odotan vielä enemmän kun normaalisti. Kyllä mä olen vaan niin kesäihminen ja aurinko tuo mulle energiaa niin paljon enemmän. 

Iltaisin kun on nykyään valoisampaa kun mitä oli reilu kuukausi sitten niin olen melkeinpä jokaisena iltana aina jonkun kaverini kanssa treffannut. Piristää paljon ja ihanaa kun on ihmisiä ympärillä jotka pyytävät tekemään asioita ja ovat aktiivisia. 

Sydney on kyllä ihana kaupunki myös siinä suhteessa, että kaupunki ei kuole koskaan. Jokaiselle päivälle (tai yölle) löytyy aina ohjelmaa ja jokin paikka on aina auki. Rakastan myös miten lähellä rannat ja meri on ja miten helposti pääsee tästä kaupungin hulinasta rentoutumaan jos siltä tuntuu.

Tänä kesänä mun suurena tavoitteena on vihdoinkin saada kunnon rusketus, alkaa jotekin häiritsemään kun mä olen se vaalein aina porukasta. :)

Kyllä Sydney on vienyt tän tytön sydämen ihan kokonaan ja tuskin sitä enää koskaan takaisin saan. :)

-J

Myrskyä

Eilen ukkosti sitten ihan urakalla. Meiltä lähti sähköt kokonaan ja koko terassi tulvi kunnolla, vettä saatiin hieman myös sisälle saakka, mutta onneksi ei sen pahemmin. 

Itseä ei yöllä se salamointi ja ukkonen niin haitannut, heräilin välillä välähtelyyn, mutta muuten ei yöunet siintä kärsineet. 

Ikkunat tosin särisi aika hyvin ja vettä satoi niin paljon ettei omia ajatuksia kuullut, mutta jotenkin siihen hyvin nukahdin ja kun kerran saan unen päästä niin ei siitä helpolla sitten herätäkään :) 

Aamulla oli juna melkein puoli tuntia myöhässä kun kiskoilla oli vielä reilusti vettä yön tulvimisten seurauksina. Blue Mountainsille oli myös kunnolla lunta satanut mikä sitten vaikutti oman linjan junien kulkuun. 

Jännä ero vuoden takaisiin tapahtumiin :)

Ystävät

Täytyy myöntää, että silloin kun olen ensimmäistä kertaa vuonna 2010 tänne päin palloa saapunut, niin en olisi uskonut että tulen tutustumaan niin hyvin ja läheisesti ihmisiin, jotka ovat eri kulttuureista, maista ja taustoista kuin mitä itse olen. 

Ajattelin ensinnäkin, että suurimpana esteenä on kielimuuri. 

Kielimuuri oli aluksi tietysti suurempi kuin mitä se on sen jälkeen ollut. 

Kun tänne saavuin, ajattelin että englantini on riittävä ja sillä mitä koulussa olen sitä oppinut on se riittävä. No, kyllähän sillä Suomen koulun englannilla pitkälle pääsi ja väitän edelleen, että kyllä meillä Suomessa se englannin opetus on ihan ok ja parempi kuin suuressa osassa maailmaa. 

Ääntämistä tosin ei mielestäni ainakaan omalla kohdallani riittävästi opetettu ja painostettu siihen, että vaikka sanan tietää mutta sitä ei osaa lausua oikein niin ei sitä kukaan ymmärrä.. 

Kielimuuri ei kuitenkaan koskaan koitunut ongelmaksi, varsinkaan äidinkielenään englantia puhuvien seurassa, he ymmärsivät minua hyvin eivätkä ärsyyntyneet jos sanat menivät sekaisin tai lausuen väärin. Nyt on ollut todella ihana kuulla, että he jotka olen tuntenut pidemmän aikaa sanovat miten hyvin englantini on parantunut ja miten he unohtavat, että englanti ei ole äidinkieleni. 

Tottakai minulla on aksentti, eikä englantini koskaan varmasti tule kuulostamaan siltä että se olisi äidinkieleni, mutta on ihana kuulla että se on parantunut niinkin paljon ja enää pitkiin aikoihin en ole miettinyt sanoja suomeksi päässäni ennen kun ne tulevat englanninkielellä ulos. 

Mutta mitä saamiini ystäviin täällä tulee, niin olen ollut todella iloisesti ja positiivisesti yllättynyt, että olen saanut niinkin paljon läheisiä ystäviä täällä. Kokemukset joita yhdessä täällä olemme luoneet ovat varmasti niitä jotka ovat meitä lähentäneet ja joiden vuoksi olemmekin olleet niin tiivisti yhteyksissä. 

Viime aikoina olen viettänyt todella paljon aikaa irlantilaisen Jasminen kanssa, olemme niin samankaltaisessa elämäntilanteissa tällähetkellä että toiselle voi puhua mistä vain ja toinen ymmärtää samantien. 

On ollut ihana huomata että toinen joka on kasvanut eri kulttuurissa on niin samanlainen tavoiltaan, huumoriltaan ja olemukseltaan. 

Tutustuimme koulun kautta jo vuosi sitten, mutta Aidanin kautta aloimme viettää aikaa yhdessä vielä enemmän. Meistä on tullut todella läheisiä ja todella toivon, että meidän ystävyys säilyy läpi elämän ihan sinne vanhuuden vaippoihin saakka.

Meillä on yhdessä sellainen ns oma kieli, ymmärrämme toisiamme jo puolesta lauseesta tai vain pelkästään yhdestä katseesta. Ehkä se, että olemme molemmat erossa perheestä ja ystävistä omissa kotimaissamme on ollut yksi lähentävä tekiä. 

Ehkä mulla on tässä tyttö ihastus meneillään haha. 😂😘 

Mutta sitähän me kaikki tarvitsemme ja haluamme, jonkun joka on aina puhelinsoiton päässä ja jonka luokse voi mennä vaikka aamu kolmelta kun on yksinäinen olo ja haluaa ottaa lasin viiniä ja puhua tai olla vain hiljaa ja omissa ajatuksissa toisen seurassa.

Täällä olen kuitenkin oppinut ja ymmärtänyt ystävien merkityksen ja miten paljon parempaa oma elämä ja elämänlaatu on kun on ystäviä ympärillä. Tarkoittaen niitä ystäviä myös Suomesta jotka jaksavat kirjoitella kuulumisia usein ja ymmärtävät että välillä minulla kestää todella pitkään vastaamisen kanssa.. Erityis kiitos Teijalle, joka jaksaa aina ymmärtää ja jonka kanssa olen varmasti lähentynyt vielä tuhat kertaa enemmän vaikka kilometrit meidän välillä lisääntyivät.. 

Täällä kuitenkin olen oppinut miten tärkeä merkitys sillä on että pitää lähellään vain niitä ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla ja joiden seuraan oikeasti haluaa. Olen oppinut että turhaan kuluttaa omaa tai toisen energiaa jos ei ole hyvä olla. 

Tärkeintä on, että on ne ihmiset lähellä jotka tekevät itselle hyvän olon ja joiden seurassa voi olla aidosti oma itsensä. 

Kevät

Tämä kulunut viikko on ollut ihan älyttömän kiireinen. Koulu, koulutyöt ja normaalit työt ja tuntuu että kaikkea on ollut ihan hulluna. Olen koko viikon juossut pankissa, postissa ja eri virastoissa ja tuntuu, että hetkeäkään ei ole vain ollut paikallaan. 

Huominen vielä ja sitten on pitkä viikonloppu kun maanantaina on yleinen vapaapäivä, ei koulua, ei töitä ja tuntuu että tämä pitkä viikonloppu tulee kyllä ihan tarpeeseen ja ihan oikeaan väliin. 

Mun suunnitelmissa on mennä Bondi Jct lauantaista sunnuntaihin ystävien luo joita en ole varmaan kahteen kuukauteen nähnyt. Kaikkien työt ja opiskelut menee päällekkäin ja yhteistä aikaa on ollut niin vaikea löytää, mutta nyt vihdoin kaikilla on vapaata ja päästään näkemään kunnolla. Mullahan ei olisi sieltä kun alle puolen tunnin matka kotiin, mutta tarkoitus on kuitenkin jäädä sinne viettämään viikonloppua ja nautiskelemaan olosta :) 

Nyt on alkanut kunnon kevät myös täällä Sydneyssä ja kyllä sitä on talven jälkeen jo odotettukin! Vaikka eihän tämä Sydneyn talvi ole mitään Suomen talveen verrattuna, mutta kyllä täälläkin on ollut kylmä! Ilman lämmitintä (piti muuten googlettaa mikä on oikea sana suomeksi) en olisi talven yli pärjännyt.. Talot on kuitenkin niin lämpöisiin ilmoihin rakennettu että kyllä niinä kylminä öinä on saanut palella enemmän kun Suomessa koskaan! Kaikki muut talvet olen viettänyt Queenslandissä, joten tämä oli ensimmäinen talveni Sydneyssä ja kyllä oikeastaan yllätyin miten kylmiksi ne yöt muuttuivat.. 

Nyt kuitenkin on se pahin ohi ja kohta saa taas nauttia ruskettuneesta olosta :) 

Kyllä se kevät on yksi ihanimmista asioista, on sitten missä päin maailmaa tahansa!!

Perjantai

Aamusta asti ollut todella kipeä olo, korvat lukossa, ääni ei kulje, mun puheesta ei saa selvää, yskittää ja asiakkaat kysyy puhelimessa "Mitä sulle on tapahtunut kun en ymmärrä sun puheesta enää mitään?" Aivot on jäässä ja pitäisi laskutus saada kuntoon ennen kun firma menee viikonlopuksi kiinni.
Ei ole kuumetta, on vaan yliväsynyt olo liian vähäisistä yöunista.

Mitä mä teen?

Tekstaan kaverille että nyt on aika huono päivä ja mikään ei toimi ja haluaisin vaan kotiin nukkumaan. Niinkuin äiti aina sanoo, uni on paras lääke. Kaveri vastaa ja lohduttaa, että ei ole montaa tuntia jäljellä ja pääset nukkumaan, huomenna saat nukkua pitkään.

Minuutti töiden päättymisen jälkeen tulee uusi viesti "Mitä mä sanoin, ei ole paljoa jäljellä. Nyt pääset nukkumaan ja lepäämään."

Istun junassa ja koitan olla yskimättä ihmisten niskaan, inhottaa olla kipeänä. 

Nälkäkin on kun mitään ei kerennyt koko päivänä syömään. Ajattelen vain että kohta olen kotona ja pääsen lepäämään.

Avaan alaoven rappukäytävästä ja vaikka korvat on lukossa niin kuulen musiikin aivan sieltä ylimmästä kerroksesta asti. Vituttaa. 

Tulen kotiin ja asunto on täynnä ihmisiä, kännisiä sellaisia. 

Perjantai.

Tekstaan kaverille ja samantien tulee soitto että ruoka on tunnin päästä valmis ja katettu myös minulle.

Äiti on Skypessä ja viimeisestä Skypestä on jo monta viikkoa, heti tulee parempi mieli kun kuulee tutun äänen..

Saavun kaverin luokse. Ja hitto, jätkä on oikeasti väsännyt mulle ruokaa. 

Tulee hyvä mieli. 

Kaverin luona kuluu muutama tunti kevyesti. Syödään, jutellaan, kuunnellaan musiikkia ja löhötään sohvalla. Puhutaan miesten ja naisten ajatusmaailman eroista. Puhutaan elämästä. 

Maailma on taas parempi paikka. 

Muutama tunti tätä terapiaa ja uskon, että jaksan kuunnella ne biletyksen äänet kotona, kunhan vaan saisin nukkuttua. 

Kaveri antaa rasiassa ruokaa mukaan huomiseksi. Puolen yön aikaan toivotetaan hyvät yöt ja ovella kaveri vielä heittää korvatulpat matkaan. Hymyilyttää.

Kävelen kotiinpäin ja puhelin piippaa äidiltä viestiä. Äiti kirjoittaa että oli ihana Skypettää ja että miten ylpeä hän on minusta. Lämmin olo tulee sisälle. Hymy nousee korviin saakka. 

Tulen kotiin, hiljaiseen kotiin, ei ketään missään. Hiljaisuus. Ajattelen, että on Perjantai ja ainoa mitä haluan on nukkua. Ehkä pitäisi olla ulkona juhlimassa viikonloppua, eikö sitä me vielä nuoret tehdä ettei sitten vanhana harmita mikään? 

Ei tänä Perjantaina. 

Makaan sängyllä äidin tekemät villasukat jalassa. Mietin miten ihanaa on saada herätä huomenna aamulla ilman herätyskellon herätystä.

Kadulta kuuluu huuto: "It's Friday!" Naurattaa.

Puoli vuotta myöhemmin

Nyt on aika tarkalleen puoli vuotta mennyt kun olen tänne viimeeksi mitään kirjoittanut.
Hävisi kiinnostus kokonaan, ei tuntunut hyvältä enää ollenkaan...
Tiedän, että varsinkin perhe, ystävät ja sukulaiset olisivat toivoneet, että olisin päivitellyt kuulumisia ja pysyneet paremmin kärryillä elämästäni täällä päin palloa..
Tuntui, että kirjoitin vain asioita joita ajattelin että he haluavat lukea ja kuulla. En kirjoittanut oikeastaan niistä asioista joista itse olisin halunnut tai joihin olisi ollut kiinnostusta. Ajattelin ehkä hieman liikaa...

Olen tässä nyt muutaman viikon pyöritellyt asiaa päässäni, että jos kuitenkin vielä yrittäisin pitää tätä blogia hengissä ja nyt on sopiva aika hieman tänne kirjoitella..
Päätin että kirjoitan vain niistä asioista joista oikeasti haluan ja joista itsellä on tarve kirjoittaa.
En koe että enää reissaisin, tai olisin Australiassa vain viettämässä välivuotta. Tämä on kotini ja minun arkeni ja normaali elämäni. Ei elämä sen erilaisempaa ole täällä kuin Suomessakaan, laskut ne on täälläkin maksettava ja välillä ottaa niin koville että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun on niin loppu aivan kaikkeen. On ollut päiviä kun on laskenut tunteja siihen milloin seuraava palkka tulee että pääsee ostamaan ruokaa, on ollut niitä päiviä kun on laskenut että koulumaksujen jälkeen tilille jää $6.40 viikoksi ennen seuraavaa palkkaa, ja on ollut niitä päiviä kun olen vain veljelle itkenyt ikävää puhelimessa...Haastavampaa elämästä täällä tekee sen, että minulla ei ole perhettä lähellä, eikä äidin luokse vain lähdetä syömään kun itse ei ruokaa jaksaisi tehdä. Omillaan on pärjättävä ja itse itsestä pidettävä huolta.

On minulla täällä kuitenkin perhe - ystävistä kasattu perhe, se jonka itse on valinnut ympärilleen ja onnekas olenkin ollut kun olen ihania ja huolehtivia ystäviä ympärille saanut.
Vaikka asiat ovat olleet haastavampia kun tiedän mitä ne olisivat, jos olisin Suomessa niin silti huonoinakin päivinä jaksaa muistaa että tämä on oma valinta ja että tiedän tämän olevan se asia mikä tekee minut onnellisemmaksi kuin jos olisin Suomessa. Plussia on huomattavasti enemmän kuin miinuksia.
Tiedän, että tämä kaupunki, tämä elämäntyyli, työ ja niin monet muut asiat ovat niitä mitkä tekevät minut onnelliseksi ja joiden ansiosta jaksan hymyillä ja nousta sieltä risukasasta taas auringonvaloon.

Mitkä ovat sitten niitä asioita joista haluan kirjoittaa? Sitä olen koittanut miettiä.
Ehkä haluan kirjoittaa kun olen saanut kursseista täydet pisteet, ehkä siitä miten sain ylennyksen töissä, ehkä siitä miten oma aksentti ärsyttää, tai siitä miten paljon vihaan asuntoa jossa asun tai ehkä siitä miten sydän särkyi palasiksi tai siitä miten toisena päivänä kaikki tyhmääkin tyhmemmät asiat naurattaa. Ehkä minä haluan vain kirjoittaa siitä miltä minäkin päivänä tuntuu ja jos joku pahoittaa mieltään siitä että en kirjoita asioista joista Australiassa elävältä suomalaistytöltä odottaisi niin mitä minä voin asialle tehdä? Ehkä en halua maalata ruusunpunaista kuvaa elämästäni silloin jos se ei sitä ole tai päinvastoin. Ehkä haluan laittaa biletyskuviani näkyville ja jos saan alkoholistin leiman otsaani niin sitten saan. Itse tiedän kuitenkin että todella harvassa ovat ne viikonloput kun känniin itseäni juon ja jos kuvassa näkyy siideri lasi niin ehkä se ei tarkoita että tämä tyttö on ollut tukka takussa ja perseet olalla viihteellä. Ehkä kirjoitan kun pikaiseksi tarkoitettu Skype puhelu äidin kanssa venyi viiteen tuntiin tai siitä kun kävelin tunteja ympäri Sydneyn katuja vain että äiti ja isäpuoli näkevät Skypen välityksellä missä asun, ehkä siitä miten veljeni jaksaa lähettää paketteja Suomesta ja miten tärkeä perhe minulle on. Ehkäpä laitan kuvan uudesta paidasta jonka ostin. Ehkä haluan kirjoittaa siitä miten itkin päivä ennen synttäreitäni kun tunsin itseni vanhaksi ja mietin mitä elämälläni teen ja kun seuraavana päivänä nauroin niin että mahaan koski vielä muutama päivä myöhemmin kun olin onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.

Niin, ehkä vain kirjoitan asioista jotka itsestä tuntuu siltä että jaksaa blogiin kirjautua ja kirjoittaa.

:)

Uudet tuulet työn suhteen

Olen aloittanut uudessa työpaikassa - reilu kuukausi sitten.. Yksi lisäsyy siihen miksi postaukset ovat jääneet niin vähäiseksi kun kiirettä on pitänyt monestakin syystä.

Miksi vaihdoin työpaikkaa?

Kun vielä työskentelin entisessä työpaikassani lähetti silloinen pomoni minut heidän kanssa yhteistyötä tekevään yhtiöön toimittamaan pakettia. (Noin kolmisen kuukautta sitten)
Sinne mennessäni olikin poikkeuksellisesti yhtiön omistaja ottamassa lähetystä vastaan ja jäimmekin keskustelemaan niitä näitä melkeinpä tunnin ajaksi keskenämme.

Kun saavuin takaisin entiselle työpaikalleni silloinen pomoni kertoi että kyseisen yhtiön omistaja oli soittanut hänelle ja sanonut, että tahtoisi palkata minut heidän työpaikalleen. Naureskeltiin siitä sitten että ei oltaisi uskottu, kun tosiaan oltiin niitä näitä juteltu enkä ollut paljoa miettinyt mitä suustani päästän.
Jokatapauksessa kyseisen yhtiön omistaja soitteli sitten melkeinpä viikon välein ja kyseli voisinko mitä toimittaa seuraavan lähetyksen kanssa ja hän voisi kertoa hänen yhtiön toiminnasta ja muusta. Silloinen pomoni sanoi suoraan, että hänen puolestaan jos minulla vain on kiinnostusta, niin voisin vaihtaa kyseiseen firmaan töihin. Hän sanoi, että saisin laajemman työkuvan, paremmat etenemismahdollisuudet ja parempaa palkkaa, koska kyseinen yhtiö on aika suuri.

Seuraavan kerran toimitin heille heidän tilaustaan ja yhtiön omistaja oli vastassa niinkun oli lupaillutkin. Käytiin siinä keskustelua, että jos hänen firmaansa siirtyisin, niin mitä se käytännössä tarkoittaisi ja mitä työkuva olisi minun kohdallani. Hän oli tietoinen, että opiskelijaviisumilla saan työskennellä vain tietyn määrän tunteja viikossa ja opiskelen pääsääntöisesti ja hän oli ihan suostuvainen tähän. Hän oli tyytyväinen myös siihen mitä opiskelen ja sanoi, että jos vain diplomin tulen koulusta saamaan, niinkuin tarkoitus on, niin hyvät työmahdollisuuden on edessä. :)

Hän oli silloisen pomoni kanssa sopinut, että jään sinne samana päivänä tunniksi kokeilemaan miten minulta sujuu puhelimen kautta asiakkaiden kanssa neuvottelu sekä tilausten tekeminen. Hieman yllättäen tilanne tuli, mutta suostuin tietysti kuitenkin. Minut laitettiin toimiston perälle työskentelemään, ettei tarvinnut asiakkaita vastaan ottaa tai heitä ohjeistaa, kun enpä siintä mitään olisi tiennytkään...

Hiema oli pöytä sekaisin samantien kun koitin siinä pärjätä, mutta hyvin sujui kuitenkin. Hän sanoi, että olisi minut valmis palkkaamaan jos vain haluan ja pyysi ilmoittelemaan päätökseni sen viikon aikana.

Entiselle työpaikalleni palattuani juttelin silloisen pomoni kanssa ja sovittiin, että hoidan sen projektin mitä sillä hetkellä olin tekemässä loppuun ja sen jälkeen siirryn uuteen työkuvaan kyseiseen firmaan. 

Nyt olen sitten uudessa työpaikassani tosiaan ollut sen reilun kuukauden ja hyvin on mennyt. Jokaisella työvuorollani minulle opetetaan uutta ja tarkoitus on, että myöhemmin voisin pyörittää tiettyjä firman osa-alueita yksin. Kova luotto on siis nykyisellä pomollani minuun, ei paineita yhtään haha. :)

Tällä hetkellä hoidan tilaukset, laskutuksen, toimitusten järjestämisen ja aikatauluttamisen, kokousten järjestämisen jne...

Katsotaan tässä pikkuhiljaa miten lähtee asiat sujumaan ja etenemään. :)

Odotus palkitaan

Marraskuun loppupuolella sain viestiä, että joulupaketti on tänne päin saapumassa, että olisi hyvä tarkkailla postia. Kului viikko, toinen ja kolmas eikä mitään kuulunut. Kämppiksiltä kysyin joka päivä töiden/koulun jälkeen onko minulle saapunut mitään, ei ollut.

Ajattelin, että joulun alla paketin saapuminen kestää normaalia kauemmin, toivoin kuitenkin, että paketti kerkiäisi jouluksi tänne. 

Ei kerennyt.

Joulun jälkeen tulikin sitten viestiä, että paketti on käännytetty takaisin Suomeen ilman että olen saapumisilmoitusta missään vaiheessa saanut. Kyllä v*tutti suuremman kerran kun pakettia olin siinä vaiheessa jo reilun kuukauden odottanut kun kuuta nousevaa. 

Ei siinä muuta voinut kun jälleen odottaa, että paketti saapuu Suomeen, mistä sen voi jälleen käännyttää takaisin tänne päin. 

Siinä sitten odoteltiin melkein kaksi kuukautta, että paketti oli takaisin Suomessa...

Kun oli paketin käännyttämisen aika takaisin tänne päin annoin veljelleni toisen osoitteen mihin sen voisi lähettää, ei haluttu ottaa riskiä ettei paketti saapuisi tälläkään kertaa perille. 

Hieman jännitti mikä on paketin kohtalo uudella kertaa ja kun paketti tänne päin lähti, kävin seurantanumeroa seuraamassa useamman kerran päivässä. 

Yllättäen paketti saapuikin viikossa ja töissä ollessa sain soiton, että paketti on viimein saapunut! Ei varmaankaan vaikea arvata miten hitaasti meni loppu työvuoro odottaen, että pääsee vihdoin näkemään kauan odottaman joulupaketti sisällön!

Painoa paketilla oli viitisen kiloa ja sisältö oli enemmän kun mieleinen! Kauan himoitsemia salmiakkeja, turkinpippureita ja suklaata!! 

Ja vaatteita Suomesta! 

Kyllä on siellä päässä veljellä ollut aika hyvä silmä vaatteiden suhteen, sillä olivat enemmän kuin mieleisiä!! Eipähän kellään tule täällä samanlaisia vastaan! :) SUURI KIITOS!! :) <3 

Äidiltä sain myös kaksi paria äidin tekemiä villasukkia! :) Miksi villasukkia Australiaan? Siksi, että olin näitä toivonut haha. Mikä sen parempaa täälläkään puolella maapalloa kun talvella olla villasukat jalassa? :) ja kyllä, talvella täällä tulee öisin kylmä! 

Nyt on tyttö yhtä hymyä taas hetken joten suuri kiitos äidille, isäpuolelle ja PIKKUveljelle <3 

(kortissa luki isoveli, on tainnut jokin kirjoitusvirhe käydä?! ;) )

Sydney Gay and Lesbian Mardi Gras Parade 2014

Nyt on ollut taas niin pitkä päivityspostaus että ihan hävettää. Niin paljon on itsellä menoa tällä hetkellä suuntaan ja toiseen ja on jäänyt yhteydenpito Suomen suuntaan kyllä todella vähäiseksi. :/





Toissa viikonloppuna järjestettiin Sydneyssä Mardi Gras tapahtuma olisiko ollut nyt 36:nen kerran.
Itsellä oli tarkoitus mennä Aidanin kotiin laittautumaan, aloittelemaan ja siintä suunnata sitten paraatia katsomaan hyvissä ajoin, että nähtäisiinkiin jotakin.

Minä ja Aidan

No, suunnitelmat ne aina muuttuu ja niin kävi tälläkin kertaa...

Kun saavuin Aidanin kotiin hän ilmoitti, että hänen poikaystävänsä oli järkännyt meidät kaikki kolme itse paraatiin.

KYLLÄ!

Ei siinä auttanut muu kun peruukki päähän, glitteriä ympäriinsä, muutamat pohjalle ja ei muuta kun paraatiin tanssimaan!! :)

Hauskaa oli ja aivan erilainen tunnelma oli kyllä siellä esiintyjien puolella kun siellä missä itse paraatia odotellaan. Erilainen kokemus ja hieno tunnelma.

Hienoa oli päästä myös tanssimaan hyvän asian puolesta!

 Paraatin alku odoteltiin ihan hauskoissa tunnelmissa... :)

Yksi uusi kokemus taas takana ja ei voi valittaa. Eipähän harmita sitten vanhempana kun on paljon muistoja kerääntynyt ja voipi sanoa olleensa itse Sydneyn Mardi Gras paraatissa. Haha.