Torstai terveiset

Jotenkin tuntuu niin kahean vaikealta avata kone illalla päivän päätteeksi ja tulla päivittämään tänne yhtään mitään. Tuntuu, että päivät on niin pitkiä ja ohjelman täytteisiä ja kun vihdoin illalla pääsen kotiin olen niin väsynyt, että ainoa mitä haluan tehdä on koittaa rentoutua edes hetki. 

Vaikkakin mun rentoutumiset menee yleensä siihen, että kun illalla olen kotona niin on kello jo sen verran, että olisi pitänyt olla nukkumassa ainakin tuntia aiemmin. Tällä viikolla olen kieltämättä näyttänyt aika kuolleelta, mutta itsehän omat tekemiseni olen järjestänyt ja toisaalta parempi niin kun että yksinään kokona istuisin. 

Vuosi siintä kun aloitin kouluni ja nyt on se aika kun viimoisia tehtäviä ja esitelmää kyhään kokoon, diplomin olisi tarkoitus olla taskussa ensi viikon jälkeen.
Pitäisi.
Nyt täytyisi vaan ottaa vaan itseä kunnolla niskasta kiinni ja saada viimoiset hommat diplomia varten tehtyä. Niin pienestä enää kiinni ja sitten se olisi siinä.
Vuosi on kyllä mennyt niin nopeasti.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että tein päätöksen jäädä Sydneyyn ja lähteä opiskelemaan. Helppoahan tämä ei ole ollut kuitenkaan ja tyytyväinen olen itseeni, että olen saanut lukukausi maksut maksettua ja kohta on se diplomi taskussa.
Yksi tavoite jälleen suoritettuna.

Kulunut viikko töissä on ollut yksi kiireisimmistä viikoista koko tänä aikana kun olen tässä yrityksessä töissä ollut. Yhdeksän viikkoa jouluun ja tästä se kiire oikeastaan starttasi, yritys on kiireisimmillään kuulema sen kaksi kuukautta joka vuosi ennen joulua. Työpaikka sulkee ovensa kolmeksi viikoksi joulun ja uuden vuoden aikaan joten nyt yhdeksän viikon aikana on saatava paljon tehtyä ja valmistettava yritys sekä asiakkaat kolmen viikon taukoon.
Itsellä tehtävät ovat vain kasaantuneet työpöydälle ja aika ei yksinkertaisesti riitä.

Opiselija viisumilla kun saan tehdä töitä laillisesti vain sen 20 tuntia viikossa, todella stressaavaa kun tietää miten paljon töitä olisi ja miten paljon on minun vastuullani, mutta viisumirajoituksien takia en ole pystynyt saamaan kaikkea tehtyä sen 20 tunnin puitteissa. Onneksi ensiviikon jälkeen saan työskennellä täyspäiväisesti kun koulu on suoritettuna (Lomilla on oikeus työskennellä rajattomasti) ja toivottavasti saan työpinon nopeasti pienemmäksi...

Sanotaan, että pitäisi jättää ne työasiat töihin mutta olen kuitenkin huomannut viimeisten muutaman viikkojen aikana että mietin työasioita myös vapaa-ajallani ja stressaan kun tiedän miten paljon pitäisi saada tehtyä. Koitan päässäni miettiä jo seuraavan työpäivän tehtävien järjestystä ja koittaa laittaa ne hoidettavat asiat tärkeysjärjestykseen jotta saisin ne tärkeimmät suoritettua. Pitäisi osata jättää oikeasti ne työt sinne töihin mutta on se jotenkin niin vaikeaa kun tietää miten paljon niitä rästiin jääneitä töitä on ja kun tietää että ne olisi saatava tehtyä.

Kuluneella viikolla meillä on myös ollut pula kuskeista töissä, flunssa aalto vienyt monet äijistä vuodelepoon ja sen on huomannut töissä vähän liiankin hyvin. Eilen jouduin itse omien kasaantuvien töiden sijasta lähtemään toimittamaan tilauksia ympäri Sydneytä ja lähi alueita.

Miksi minä?

Koska uskokaa tai älkää niin minä (ainoana naisena firmassa) olen ainoa joka kuskien lisäksi osaan käyttää manuaalivaihteistoa ja ajaa pakettiautoa! Kyllä! Voin luvata, että äijät töissä ovat kuulleet tästä paljonkin... Vaihtelua normaaleihin työpäiviin ja tykkään ajaa jokatapauksessa joten ihan mukavana vaihteluna tälläisiä toimituskeikkoja pidän kuitenkin.

Kyllä, puhelimeni kamera on aivan loistava...

Enää huominen jaksettava ja sitten on jälleen viikonloppu. Olen niin iloinen, että olen saanut pidettyä viikonloput vapaina ja ihan vain itselleni. 

Vaikkakin siitä taitaa olla jo muutama kuukausi aikaa kun viikonloppuna ei mitään ohjelmaa olisi ollut, mutta kuitenkin. 

Nyt kun päivät ovat pidentyneet ja lämmenneet niin viikonloppuja odotan vielä enemmän kun normaalisti. Kyllä mä olen vaan niin kesäihminen ja aurinko tuo mulle energiaa niin paljon enemmän. 

Iltaisin kun on nykyään valoisampaa kun mitä oli reilu kuukausi sitten niin olen melkeinpä jokaisena iltana aina jonkun kaverini kanssa treffannut. Piristää paljon ja ihanaa kun on ihmisiä ympärillä jotka pyytävät tekemään asioita ja ovat aktiivisia. 

Sydney on kyllä ihana kaupunki myös siinä suhteessa, että kaupunki ei kuole koskaan. Jokaiselle päivälle (tai yölle) löytyy aina ohjelmaa ja jokin paikka on aina auki. Rakastan myös miten lähellä rannat ja meri on ja miten helposti pääsee tästä kaupungin hulinasta rentoutumaan jos siltä tuntuu.

Tänä kesänä mun suurena tavoitteena on vihdoinkin saada kunnon rusketus, alkaa jotekin häiritsemään kun mä olen se vaalein aina porukasta. :)

Kyllä Sydney on vienyt tän tytön sydämen ihan kokonaan ja tuskin sitä enää koskaan takaisin saan. :)

-J