Ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen

Maanantaina oli aika palata opiskeluiden pariin kahden kuukauden loman jälkeen. 

Opiskelut lähtivätkin kunnolla käyntiin kun heti maanantaina meidän piti valmistaa puolen tunnin esitykset tiistaita varten. 

Minä sekä Aiden saatiinkin meidän esitelmät ennen päivän loppua kuntoon ja opettaja kysyikin haluaisimmeko pitää esityksen jo samana iltapäivänä ja siten saisimme tiistain kokonaan vapaaksi. Suostuimme tottakai ja olimme ainoat jotka siis pitivät esitelmänsä maaanantaina. 

Jännitän aina todella paljon esitelmien pitämistä ja ihmisten edessä puhumista, varsinkin kun se oma idea täytyisi saada niin sanotusti myytyä. 

Aiden ehdottikin, että mennään päivän jälkeen palkitsemaan itsemme yhdillä huurteisilla ensimmäisen koulupäivän kunniaksi.   

Emme olleet nähneet toisiamme sitten joulun, joten puhuttavaa riittikin. 

Ja miten niiden yksien juomien kanssa kävikään? Ne muuttui toisiksi, ja kolmansiksi ja... Lopulta löysimme itsemme opiskelijoiden yöstä tanssimassa. 

Aiden löysi kotikaupunkinsa nimen seinältä.

Minä löysin toistamiseen Helsingin nimen seinältä.

Ilta oli todella unexpected, mutta välillä tälläisistä äkkipäätöksistä tuleekin ne parhaat illat. Nyt on opiskelut laitettu taas kunnolla käyntiin ja tästä olikin hyvä palata koulun penkille. :)

15/01/2014

Viimeistä viikkoa mennään ennen kun on aika palata takaisin opiskeluiden pariin. Työtunteja on kerääntynyt todella hurjasti näiden kahdeksan lomaviikon aikana ja hieman tuntuu oudolta ajatukselta, että jatkossa töitä tulee tehtyä viikossa vain 20-tuntia ja opiskeluihin keskityttävä sitten huomattavasti enemmän.

Opiskeluhan ei ole Australiassa Suomen tapaan maksutonta, vaan täällä maksetaan suhteellisen kovia lukukausimaksuja. Varsinkin kansainvälisille opiskelijoille lukukausi maksut tuntuvat välillä kohtuuttoman suurilta. Onneksi opiskelijakortilla saa kuitenkin hyviä alennuksia niin julkisesta liikenteestä, kuin monesta muustakin asiasta, joten se hieman auttaa.
Viime viikolla maksoin toisen kerran kouluni lukukausimaksun ja täytyy sanoa, että olen itsestäni aika ylpeä, että olen onnistunut rahat saamaan kasaan ilman ulkopuolista apua.
Töitä on tullut kyllä sen eteen tehtyä, mutta kyllä minä mielelläni lukukausimaksut makselen, että saan täällä olla ja elää tällä hetkellä. Kaikesta huolimatta olen täällä paljon onnellisempi, ainakin nyt. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta täytyy olla valmis tekemään ne päätökset ja uhraukset sen oman onnellisuuden eteen.

Kahdeksan viikkoa on nyt myös takana nykyisessä työssäni ja olen oppinut siellä todella paljon ja sanavarastoni on kehittynyt myös hurjasti. Olen itsevarma työn suhteen, tunnen että osaan siellä ne asiat joita minun vastuullani on ja joita minulta odotetaan. En jännitä enää menemistä uusiin yrityksiin ja kun menen vierailuille niihin yrityksiin, joissa olen jo aiemmin ollut tiedän jo mistä small talk:ia voi repäistä ja saada ne pomot hyvälle tuulelle.
Olen myös todella tyytyväinen, että nykyinen pomoni haluaa minut siellä pitää kun palaan takaisin opiskelemaan, vaikka hänelle olisi helpompaa palkata henkilö joka pystyy tekemään täyttä päivää. Hän viimeeksi tänään sanoi, että on ollut tyytyväinen työpanokseeni ja asiakkaatkin tykkäävät miten työskentelen kun käyn tapaamisissa, tai toimitan/noudan tuotteita. Kehuja on aina mukava kuulla ja niillä saa omaa päivää hurjasti piristettyä!
Työmatkoihin minulla menee melkein tunti suuntaansa, mutta siihen olen jo tottunut eikä se harmita niin paljoa. Jatkossa saan tehtyä iPad:lla opiskelujuttuja junamatkoilla, joten saanpahan senkin ajan hyödynnettyä.

Vaikka monet asiat ovat täällä tällä hetkellä hyvin tulee vastaan myös niitä ikäviä asioita. Suurinosa ystävistäni on muualta kuin Australiasta kotoisin ja on päivänselvää, että se päivä tulee vastaan kun jokaisen on palattava kotimaahansa. (ellei ole pysyvää oleskelulupaa niinkun muutamalla ystävälläni on) Välillä se päivä vaan tulee niin yllättäen ja puskien takaa, että joutuu pysähtymään ja miettimään että täytyisi enemmän ottaa iloa irti näistä ihmisistä juuri nyt, sillä koskaan ei tiedä tuleeko heitä näkemään kun he tai itse lähdetään pois Australiasta.
Yhdet parhaimmista ystävistäni täällä Melissa sekä Rooney joutuivat palaamaan takaisin Irlantiin reilu viikko sitten. Heidän lähtemisensä kävi todella yllättäen ja erittäin lyhyellä varoitusajalla, sillä heidän oli tarkoitus olla vielä reilu vuosi lisää ja Rooneyllä häämötti neljän vuoden oleskelu/työlupa takataskussa, joten kukaan ei olettanut heidän lähtevän vielä pitkään aikaan takaisin Irlantiin, ei edes he itse.
Välillä elämässä kuitenkin tapahtuu asioita jotka on pakko laittaa etusijalle ja toimittava niiden mukaan. Heille tuli tälläinen tilanne eteen kun he saivat todella ikäviä ja henkilökohtaisia asioita kotonta tietoonsa ja he tekivät päätöksen lentää samantien takaisin Irlantiin. Olen sitä mieltä että kyseisessä tilanteessa he kyllä tekivät ihan oikean ratkaisun, itse olisin tehnyt samoin.
Olen kiitollinen siintä, että heillä oli aikaa tulla sanomaan minulle heipat ja viettämään heidän viimeinen iltansa kanssani täällä. Todella haikeat olivat hyvästit, mutta heidän kohdallaan olen 100% varma, että tulen heidät tapaamaan jossakin vaiheessa elämää! Varsikin kun monet muut Irlantilaisista ystävistäni asuu joko samassa tai viereisissä kaupungeissa.

Elämälle ei kuitenkaan voi mitään ja näin välillä käy, että yllättäen joutuu hyvästejä sanomaat. Mutta nämä hyvästit eivät olleet kuitenkaan ne lopulliset. :)

50-vuotis synttärit

Phil täytti eilen 50-vuotta ja meillä kotona pidettiinkin hänen synttärijuhlat hänen ystävien sekä työkavereiden kesken. Phil työskentelee kasinolla, joten sitä kautta tuli paljon nuorempiaakin porukkaa, joten juhlaväki oli kaiken ikäistä.

Itse olin eilen töissä päivällä ja tulinkin kotiin vasta myöhemmin illalla kun juhlat olivat jo käynnissä. Paikalla oli pari Philin lapsuudenaikaista ystävää soittamassa, joten parvekkeella oli live musiikit soimassa koko illan ajan, jotain vähän erilaista. :) 

Oltiin porukalla ostettu Philille lahjaksi tunnin mittainen lento armeijan hävittäjä koneella, mikä teki kaikennäköisiä temppuja ilmassa ja lennätti Philiä ympäriinsä. Lahja oli todella mieleinen hänelle, kun hän on aina haaveillut lentämisestä. Mukaan hän sai videon, mikä sitten pyöriikin juhlien ajan taustalla telkkarissa. Itse en päässyt päivällä paikan päälle katsomaan, koska olin töissä, mutta videolta sain käsityksen millaista oli ollut ja aika kateellisena katselin, olisi kiva itsekin päästä kokemaan sama. 

Juhlakalu täytyi saada kuvaan kaikkien talon naisien kanssa. :)

Tänään vietinkin sitten vapaapäivää Julian kanssa menemällä läheiselle uima-altaalle makaamaan aurinkoon koko päiväksi. Jos saisi vähän väriä pintaa, kun on niin vaalea olo taas. Ei ole paljoa tullut auringossa maattua sitten meidän reissaamisen. 

Uima-allas on central stationin toisella puolella eli minulta menee sinne reilu 5 minuuttia ja opiskelija kortilla pääseen sisään todella halvalla. 

Ei uskoisi että on aivan Sydneyn keskustassa kun siellä makaa, on kun menisis pienelle lomalle rentoutumaan. 

Täytyisi ottaa useammin tavaksi! :)

Uusi vuosi 2014

Toista kertaa juhlin vuoden vaihtumista Sydneyssä. Viime vuoden tapaan päädyin menemään yhteen monista Sydneyn puistoista ystävien kesken jo aikaisin päivällä ottaen omat eväät ja juomat mukaan ja viettämään aikaa odottaen niitä kuuluisia Sydneyn ilotulituksia. Australiassahan on julkisilla paikoilla ja puistoissa alkoholi juomien juominen kiellettyä, mutta uutena vuotena oli useihin puistoihin järjestetty valvontaa ja näin sallittu juhliminen omien juomien kanssa. Puiston nimeä en muista, mutta paikalta oli suora näköyhteys ilotulituksiin joten oltiin todella tyytyväisiä puisto valintaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, mutta ilta/yö sujui kokonaan ilman ongelmia, kaikki olivat hyvällä juhla tuulella! :)

Minä ja Melissa

Cliona ja Minä

Meitä oli hyvä porukka koolla ja paljon kavereita Innisfailin ajoilta oli paikalla, sekä uusia tuttavuuksia tuli saatua.

Auringon laskettua alkoi melkeinpä jokaisen ranteista löytyä pimeässä loistavia rannekkeita ja tunnelma muuttui enemmänkin biletunnelmaksi kun ihmiset alkoivat juhlimaan uutta vuotta enemmän ja odottamaan ilotulituksia.

Minä, Cliona, Eric, Adam ja Melissa

Niamh on kaverini sisko Irlannista ja tutustuin häneen paremmin uutena vuotena, vaikka olen aiemminkin hänet nähnyt, kun asuu Clionan ja Ericin kanssa samassa talossa.

Servet (Turkish niinkun kutsutaan) ja Minä

Minä, Eric ja Melissa

Minä, Cliona, Eric Adam ja Melissa

 

Innisfailin aikaista porukkaa, eli ollaan tutustuttu reilu puoli vuotta sitten ja nähdään viikoittain toisiamme.
Chris, Eric, Minä, Daniel, Polarbear, Turkish, Rooney, Melissa sekä Cliona. 

Uuden vuoden pyramidi

Sinisilmät.

Uuden vuoden juhlinta puistossa meni todella hyvin, tälläisiä puisto juhlia täytyisi olla enemmänkin! Ilotulitusten jälkeen lähdettiin Clionan sekä Ericin kotiin jatkoille ja uuden vuoden juhlinta jatkui siellä sitten pitkälle aamuun saakka. Täytyyhän sitä vuosi 2014 ottaa kunnolla vastaan! :)

IHANAA UUTTA VUOTTA 2014!!! ♥

Minun kolmas jouluni Australiassa

Hieman on postaukset tässä myöhässä, sen verran kiirettä on pitänyt, että ei ole yksinkertaisesti vain kerennyt!

Tämä joulu oli jo kolmas jouluni jonka vietin Australiassa. Ensimmäisen jouluni vietin Tullyssä, Queenslandissa ja nämä kaksi viimeitä onkin menneet täällä Sydneyssä. 

Joulua vietetään 25. päivä, joten 24. päivä oli vielä normaali työpäivä ja lopetin työt siinä kuuden aikaan illalla, jonka jälkeen suunnistin suoraan kotiin, jossa olikin jo joulubileet käynnissä. 

Saavuin kotiin juuri oikeaan aikaan, sillä grillailut oli juuri tehty ja pääsin suoraan syömään. 

Äidin sekä veljen kanssa siinä koitettiin myös illalla skypettää, mutta yhteydet olivat niin huonot, että jouduttiin lopettamaan kun yhteys oli muutaman kerran katkennut. Jäi harmittamaan, mutta minkäs yhteyksille teet.. Pääasia kuitenkin että päästiin hyvät joulut toivottelemaan!

Katalin, toinen kämppiksistäni. 

Aiden, yllättäen myös irlantilainen. Kanssani samalla luokalla koulussa.

Jouluna heräsinkin iloiseen yllätykseen, sillä oveni takana oli paketti minulle! Kaikkien kavereiden sekä ystävien kesken oltiin sovittu ettei mitään lahjoja vaihdeta keskenään ja näin vältetään se turha stressi lahjojen suhteen. Yllätys olikin siksi suuri kun paketin huomasin! 

Eikä ole muuten ensimmäinen kerta kun nimeni näin kirjoitetaan! Jenna-nimi lausutaan englantilaisittain eritavalla kuin suomalaisittain, joten on useasti joutunut tavaamaan että kyllä se näin kirjoitetaan. Nykyään lausunkin nimeni ns englantilaisittain ja suurinosa kavereista sekä ystävistäni myös. Varsinkin ne englantia äidinkielenään puhuvat. 

Paketin minulle oli tuonut kaverini alakerrasta ja paketista paljastui rasia suklaata. :)

25. päivä minut oli kutsuttu viettämään joulua Melissan sekä Rooneyn kotiin, jossa he olivat valmistaneet jouluillallisen. Minun oli tarkoitus viedä paikanpäälle suomalaisia joululaatikoita maisteltaviksi, mutta pakkaseen ne olin unohtanut ja kun olin jo muutenkin sovitusta ajasta hieman myöhässä niin jätin suosiolla sinne pakkaseen.

Illan isännät Rooney sekä Melissa.

Meitä oli Melissan sekä Rooneyn kotona joulua viettämässä yhteensä yhdeksän henkeä ja ihan sopivan kokoinen porukka olikin. Paikalla olijat olivat jälleen kerran kaikki Irlannista ja minä sitten taas siellä seassa. Pääsinkin sitten syömään perinteistä irlantilaista jouluruokaa, ihan kivaa vaihtelua vaikka täytyy myöntää, että ei se jouluruoalta minulle maistunut. Koska itse syön vain kanaa sekä kalaa lihatuotteista, olivat illan isännät hankkineet minulle erikseen kanaa, kun muut söivät kalkkunaa. Olin sanonut, ettei minulle tarvitse erikseen mitään hankkia, että syön sen minkä pystyn, mutta ihan kivahan se oli kuitenkin kanaa saada. :)

En kuollaksenikaan muista näiden värikkäiden "pötkylöiden" nimeä mitkä ovat keskellä pöytää. Ideana oli kuitenkin että parin kanssa vedetään molemmista päistä ja se kummalle jää suurempi palanen käteen saa sisällön. Sisältönä jokin mietelause sekä paperinen kruunu mitä tietenkin oli sitten päässä pidettävä. On kuulema Irlannissa ihan normaali jouluperinne ja kaikki olivat yllättyneitä, etten ollut tälläisestä koskaan kuullut. Nyt olen. Itse myös voitin ja sain kruunun päähäni, jonka tosiaan vahingossa repäisin rikki tuntia myöhemmin.

Hieman tuli sumea kuva.

Unohdin kokonaan kuvata joulua sinä oikeana päivänä, joten kuvat ovat aika vähissä.

Ruokailun jälkeen olimme kaikki niin täynnä että istuskelimme (lue: löhösimme) ja puhuimme jouluperinteistä omissa perheissämme. Kuuntelimme joululauluja ja kaikilla taisi olla edes hieman jouluinen fiilis! 

Jatkoimme joulun juhlintaa jouluboolin parissa ja siinä ennen kahtatoista lähdimme etenemään. Muut lähtivät Bondi beach:in suuntaan jatkamaan joulun viettoa kun itse suunnistin kotiin. 

Olin menossa seuraavana päivänä töihin vaikka silloin olikin yleinen vapaapäivä, (pyhäpäivä) mutta olin pomolleni luvannut mennä auttamaan kun erään tilauksen kanssa oli tullut todella kiire. 

Jouluviikolla työtunteja kertyi minulle yhteensä 80 tuntia ja 25. päivä olikin minun ainoa vapaapäiväni sillä viikolla ja tein useamman päivän työputken ennen uutta vuotta. 

Ei se joulu kuitenkaan ihan siltä tutulta joululta tunnu, kyllä minä tarvitsen jouluuni lunta, (vaikka oli kuulemma Suomessa musta joulu tänävuonna) perheen, omat jouluperinteet, saunan sekä tutut jouluruoat. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän jouluun jonka vietin tällä kertaa täällä läheisimpien ystävieni kanssa. Yhdessäolostahan joulussa on kuitenkin kyse. 

Myöhästyneet joulut kaikille! ♥