Market day

Tässä eilisen päivän The Daily Telegraph lehdestä muutama kuva...

Kuvan keskellä oleva pilvenpiirtäjän takana on minun asuntoni tällä hetkellä. Talon kulma hieman näkyy. 

Kuvia painamalla kuvista tulee suurempia.

Ei mitään mukavia uutisia siis, mutta tälläistä tämä elämä täällä puolella maapalloa on. Hieman eri ongelmat luonnon/maaston suhteen kuin Suomessa. Täällä näitä asioita ajattelee ihan eri tavalla kuin Suomessa ollessa, ehkäpä juuri siksi, että täällä nämä asiat koskettavat myös itseä kun Australiassa kerran asun. 

Tänään Sydneyn Estonia talolla järjestettiin markkinat, joissa oli myytävänä virolaisia sekä suomalaisia tuotteita. Mentiin katsomaan millainen paikka tämä on yhdessä Julian kanssa. 

Paikalla oli suomalainen nainen myymässä omaleipomiaan ruisleipiä, karjalanpiirakoita sekä leivoksia. Hinnat ovat suomituotteissa aika korkealla, mutta kun reiluun vuoteen ei ole näistä herkuista päässyt nauttimaan niin oltiin valmiita ostamaan kaikkea mahdollista. Sitä on vaikea muiden ymmärtää miten kovasti esimerkiksi ruisleipää täällä kaipaa ja kun sitä vain jostain on saatavilla niin siitä on kyllä valmis maksamaan! :) Itse kun en vaaleaa leipää oikein edes syö niin ruisleipä on aivan täydellinen löytö täältä päin maailmaa :)

Paikalla oli suurimmaksi osaksi virolaista väkeä, eikä ihmekään kun kyseessä oli kuitenkin markkinat Estonia house:lla. Muutama suomalainen oli kuitenkin eksynyt mukaan ja kyllä se korvaan niin oudolta se suomi kuullostaa nykyään! Vaikka Julian kanssa olen nyt pitkästä aikaa päässyt suomea puhumaan, niin on se silti vielä niin erilaista kun sitä kuulee ulkopuolisilta. 

Ja näin helppoa on saada Suomi-tyttö hyvälle tuulelle! Kanelipulla vain käteen ja hymy irtoaa. :) 

Ostettiin muutama kanelipulla ja saatiin ne kaikki häviämään alta kymmenen minuutin... Olisi ehkä pitänyt säästellä, mutta kun ne maistui niin hyvältä pitkästä aikaa...

Munavoita oli pakko tehdä samantien kun päästiin takaisin asunnolle. Kyllä kelpaa! :)

ruisleipääää

Työhaastattelut joissa olin perjantaina menivät hyvin ja itselle jäi jälkeenpäin todella hyvä mieli haastatteluista. Small talk jota täällä suositaan sujuu itseltä jo kohtalaisen hyvin ja ensimmäisessä haastattelussa viihdyinkin reilun tunnin verran pomon kanssa vitsaillen. Olin myös kuulema ensimmäinen suomalainen joka ei tuijottanut kenkiään koko haastattelun ajan.. Jotenkin todella vaikea ymmärtää, ei mun mielestä me suomalaiset nyt kuitenkaan niin ujoja olla! Ainakaan kaikki! :)
Maanantaina kuulen työpaikoista enemmän ja ennen sitä en mitään aiokaan kertoa työpaikoista, katson ensin miten työpaikkojen suhteen käy. :) Hakijoita on kuitenkin todella paljon.

Eilen vietin rauhallista lauantai iltaa pitkästä aikaa aivan yksin! Useaan kuukauteen ei ole ollut hetkeäkään että olisin saanut olla yksin ja kun eilen siihen tuli mahdollisuus niin tartuin samantien.
Siinä illan aikana tuli myös sitten skypeiltyä äidin kanssa 2,5 tunnin verran, että se siitä yksin olemisesta. :) Loppuillan katselin tv-sarjoja ja hoidin vähän asioita huomista koulun aloitusta varten. Sain hetken olla ihan itsekseni ja sitähän me jokainen välillä tarvitaan, hetken omaa aikaa. :)

Nimbin

Menimme reissumme aikana Nimbiniin päiväretkelle. Nimbin sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Byron Baysta. Päiväretkeen meille kuului myös lounas, sekä niin sanottu matkaopas joka osasi kertoa paljon Nimbinistä, kulttuurista sekä ihmisistä siellä. Päivä oli suht mielenkiintoinen.

Australiassa kannabiksen hallussapito tai myynti on laissa kiellettyä ja rangaistavaa, Nimbinin hippikulttuurissa tämä on kuitenkin arkipäivää ja siellä myydään, ostetaan ja käytetään marihuanaa todella avoimesti. 

Tälläisellä bussilla olimme liikenteessä

Itsehän olen käynyt Nimbinissä kerran aiemmin ja paikka oli pysynyt juuri samanlaisena kuin sen muistankin. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kun saavuttiin kyseiseen paikkaan meiltä tultiin kysymään KAHDEKSAN kertaa haluammeko ostaa marihuonaa missään muodossa.

Kadulla kävellessä tuli tunne, että laukusta täytyy pitää kaiken aikaa kiinni tai se lähtee jonkun mukana aika nopeasti. Ihmisistä huomasi heti ketkä ovat kasvaneet kyseisessä paikassa ja ketkä ovat siellä viettämässä vain päivää. Me emme olisi halunneet siellä olla pimeän aikaan, sen verran epänormaali koko paikka oli ja monesta näki, että on käytössä muutakin kuin pelkästään kannabis.

Nimbin on kuitenkin sellainen kohde joka varmasti kannattaa käydä katsomassa jos Australiassa kerran on. Itselle tämä ei ollut mikään järkytys enää näin toisen kerran jälkeen, mutta ensimmäisellä kerralla paikka oli todella erilainen mihinkään muuhun paikkaan verrattuna.

Työnhakua

Eilen tämän asunnon omistaja (Phil) järjesti BBQ juhlat täällä asunnolla. Hän oli ostanut todella paljon kaikenlaista grillattavaa, sekä erilaisia leipiä, salaatteja sekä pientä purtavaa. BBQ oli todella hyvä, mahan sain enemmänkin kuin täyteen ja taas saa olla kiitollinen ruoasta! Phil oli kutsunut muutamia ystäviään osallistumaan kanssa ja tunnelma oli rento, tutustuin uusiin ihmisiin ja pääsin toteamaan, että kyllä tämä elämäntyyli täällä on vain minua varten juuri tällä hetkellä. :)
Itse menin heti syömisen jälkeen nukkumaan, koko päivän olin ollut jotenkin todella väsynyt ja hieman kipeän oloinen. Unihan on se paras lääke.

Eilisen ja toissapäivän aikana lähetin useita kymmeniä työhakemusta eri paikkoihin ja mistään en mitään kuullut takaisin. Koska olen opiskelijaviisumilla tällä hetkellä ja saan lain mukaan työskennellä opiskelujen ohella 20 tuntia viikossa, on tämä rasite joissakin työpaikoissa, moniin haetaan täyspäiväistä työntekijää. Siksi olen todella stressaantunut työnhaun suhteen.

Sydneyssä on satoja työnhakijoita ja täytyy olla todella nopeana, että huomaa uudet työnhakuilmoitukset. CV:ni olen fiksannut useaan otteeseen ja tarkastanut etten ole kirjoittanut mitään väärin. CV:n lisäksi täytyy kirjoittaa cover letter ja tässä olen aina ollut jotenkin huonompi. Tuntuu jotenkin oudolta kehua itseään maasta taivaisiin.
Olenkin käyttänyt cover lettereiden kirjoittamiseen todella paljon aika, ja toivon että ainakaan hakemukseni perusteella ei minua jätetä huomioimatta työnhauissa.

Tänään heräsin aikaisin aamulla paremmalla mielellä, avasin koneen ja lähettelin hakemuksia oikeastaan kaikkiin uusiin avoimiin työpaikkoihin toivoen, että jostain jotain kuulisin takaisin.

Kello on nyt 20 yli 12 päivällä ja huomiselle olen sopinut jo kaksi työhaastattelua! :) Ehkä tämä työnsaanti tästä jotenkin lähtee käyntiin. Toivon todella!

Nyt sitten stressaamaan mitä laitan päälleni huomisiin haastatteluihin, ja miten pääsen kyseisiin paikkoihin. Ehkä tämä tästä ja toivottavasti huomenna tärppäisi samantien! :)

Sydneyssä

Saavuin eilen Sydneyhyn kello 7.30 aamulla. Bussi matkan jälkeen olin todella väsynyt. Bussi oli ensimmäistä kertaa melkein täynnä ja penkit olivat todella epämukavat. 14 tuntia siinä bussissa teki kyllä todella pahaa selälle, joka oli jo muutenkin kipeänä. Onneksi tämä oli kuitenkin viimeinen bussimatka, ainakin hetkeen. :)

Cliona, Eric sekä Adam menivät taksilla Bondi beachille, missä he majoittuvat tällä hetkellä.
Julia (suomalainen tyttö, johon tutustuin ensimmäisen Australia vuoteni aikana) tuli minua bussiasemalle vastaan ja auttamaan minua kantamaan tavaroitani.

Julia oli luvannut minulle katon pääni päälle ja auttaa alkuun ennen kuin löydän itselleni töitä.
Oleskelen tällä hetkellä Julian ystävien luona, yksi ranskalainen tyttö sekä kaksi australialaista miestä. Miehet ovat noin 50-vuotiaita, todella mukavia ja hyväsydämisiä ihmisiä. Toinen miehistä omistaa tämän asunnon, joka sijaitsee aivan keskustassa ja on kattohuoneisto, eipä ole valittamista. :)
Julia asuu aivan nurkan takana ja viettää suurimman osan ajastaan täällä asunnolla.

Ensimmäisenä iltana sain kunnon ruoka annoksen nenäni eteen sekä parit lasilliset viiniä. Tänään aamulla heräsin siihen, että ravintolasta oli haettu kunnon aamupalat meille kaikille. Itsestä tuntuu jotenkin oudolta, että minulle tarjotaan ilmaiseksi kunnon ruokaa ja ollaan valmiita auttamaan todella paljon. En ole tottunut että saan ruoan ilman, että maksan siintä. Asukkaat täällä kuitenkin vakuuttavat että asia on ok ja että minun ei tarvitse murehtia.
Sitten kun saan töitä niin vien kaikki nämä johonkin hienoon ravintolaan syömään kiitokseksi tästä kaikesta.

Asunnossa on kolme makuuhuonetta ja yksi näistä on vapautumassa ihan lähiviikkoina ja Julia ehdottikin minulle että voisin jäädä kyseiseen huoneeseen. Täytyy tässä vielä vähän mietiskellä ja katsoa miten työtilanne lähtee sujumaan, mutta eipä se huonolta idealta kuullostaisi ollenkaan.

Tälläinen taivas oli Sydneyssä vain hetki ennen minun saapumistani tänne. Maastopalot, joista kaikki on varmaankin jo kuulleet, aiheuttivat tälläisen taivaan Sydneyhyn keskustaan saakka.

Kuva tämän päivän The Daily Telegraph lehden etukannesta. Blue Mountainsilla olevat ihmiset on käsketty evakuoimaan tämän päivän aikana ennen lounasta pois vaara-alueelta.

Itse en ole siis vaara alueella eikä ole mahdollisuutta, että palot tänne tulisivat, joten varsinkin äidille tiedoksi, olen turvassa! :)

Byron Bay

Mulla ei ole Byron Baysta kuvia oikeastaan ollenkaan, jostain syystä kamera jäi aina hostellille. Koitan saada jonakin päivänä kuvia Clionan kamerasta niin sitten sitä kautta saisin kuvia hieman tännekin näytille. :) 

Mä niin tykkään Byron Baysta! Jollakin tavalla todella rentoutunut kaupunki, ihmiset on vaan ja ottaa rennosti. Paljon hippejä ja reissaajia. 

Me yövyttiin Byron Bayssa kolme mahtavaa yötä. 

Ensimmäisenä iltana mentiin cheeky monkeys nimiseen baariin ja siellä viihdyttiinkin loppuun saakka. Paikka on tunnettu hullusta meiningista ja siintä, että ihmiset tanssivat muun muassa pöydillä ja porukkaa on paljon. Toisiin ihmisiin on myös helppo tutustua. 

Me oltiin paikalla tanssimassa hullun lailla loppuun saakka, jonka jälkeen siirryttiin jatkoille rannalle. Rannalla oli paljon porukkaa ja tunnelma oli rento. Kaikki olivat ystävällisiä toisille, eikä suomalaisille tuttua baarin jälkeistä nahistelua ollut ollenkaan. Rentoa porukkaa! 

Ilta/yö olikin todella hyvä aloitus meidän viimeiselle kohteelle reissun aikana. 

löysin yllättäen suomenlipun baarista 

Toisena päivänä tehtiin päiväretki Nimbiniin, josta laittelen kuvia ja kerron paremmin myöhemmin. Nimbinissä olen itse ollut aiemminkin, eikä paikka ole muutunut sen jälkeen mihinkään.

Lauantai iltana minulla ja Adamilla oli kauhea into lähteä juhlimaan, mutta Cliona ja Eric eivät olleet innostuneita. Parin tunnin suostuttelemisen jälkeen luovutimme ja lähdimme kahdestaan viihteelle. Baarissa Adam tapasi ruotsalaisen kaverinsa sattumalta ja vietettiinkin sitten iltaa kolmistaan.
Ilta oli muuten todella hyvä, mutta kun baarin ovet sulkeutuivat alkoi aivan älytön kaatosade! Hostellille meillä oli kuitenkin jonkin verran matkaa ja kun pihejä reissaajia ollaan niin ei tietenkään taksia tilattu. Juostiin vesisateessa aina seuraavan katoksen kohdalle.
Loppujen lopuksi juokseminen oli aika turhaa, sillä oltiin läpimärkiä jo alle puolenvälin jälkeen.

katoskuvaa sateen keskeltä 

Viimeistä päivää juhlittiinkin sitten vähän rauhallisimmissa merkeissä, loikoiltiin auringossa ja kuunneltiin musiikkia sekä vähän käytiin kävelemässä. Sellainen rento lopetus meidän reilun kahden viikon reissulle. Illalla käytiin juomassa muutamat, ja niihin muutamiin se sitten jäikin :)

Cliona ja minä viimeisenä iltana

Koska me kaikki neljä olemme tyhmiä, emme pakanneet laukkuja/rinkkoja valmiiksi edellisenä iltana, ja tähän ylläolevaan näkyyn herättiin 20 minuuttia ennen uloskirjautumista viimeisenä aamuna. Pienoinen kiire tuli, mutta hyvin kerettiin. 

Bussi kohti Sydneytä lähti illalla hieman viiden jälkeen ja Sydneyhyn saavuttiin 14 tuntia bussin lähtemisen jälkeen.

Matka on siis nyt virallisesti takana. Kaikinpuolin reissusta jäi todella hyvä mieli itselle ja uskoisin että muillekin matkakumppaneille. Ei ollut suuria riitoja, eikä ongelmia. 

Pikaisen miettimisen jälkeen tässä alla hieman asioita reissaamisen hyvistä sekä huonoista puolista ystävien kesken. 

Varmasti enemmänkin olisi listattavaa, mutta nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulleena.

Reissun hyvät puolet:

• Ystävien kanssa reissaaminen
• Ei tarvitse olla yksin/enemmän saa tehtyä kaikenlaista
• Kustannukset saa jaettua/tulee halvemmaksi
• Jos yksi on väsynyt on toiset tsemppaamassa
• Ystävät auttamassa, jos apua tarvitsee
• Samanlainen huumorintaju porukan kesken tuo todella hyviä hetkiä

Reissun huonot puolet:

• Ei pysty olemaan hetkeäkään yksin
• Kaikki tarvitsee suunnitella useammalle hengelle
• Toisen naama jos alkaa ärsyttämään ei sitä pääse pakoon, hetkeksikään.

Surfers Paradise

Seuraavana määränpäänä meillä oli Surfers Paradise, jossa vietimme kolme yötä. Tarkoituksena oli mennä rannalle loikoilemaan ja vain nauttimaan olosta, mutta todellisuudessa emme rannalle kerenneet kertaakaan... 

Ensimmäisenä iltana lähdimme bilettämään ja löysimme clubin, missä naiset saivat juoda ilmaiseksi.. Tästä johtuen seuraava päivä menikin aika lailla sängyn pohjalla ennen iltaa, jolloin lähdimme ravintolaan syömään sekä keilaamaan. 

Voitin ensimmäisen kierroksen ja tietysti taltioin tulokset kameralle. 

Yllätyin miten hyvin minulta sujui keilaaminen. Muutaman kerran olen  keilaamista aiemmin kokeillut, enkä ollut mitenkään hurjan hyvä, mutta nyt sujui jostakin syystä hyvin. :) Ensimmäisen kierroksen voittoni jälkeen jäin loppujen lopuksi kokonaispisteillä sijalle kaksi.

voittaja 

Viimeisen päivän Surfers Paradise:ssa vietimme Dreamworld teemapuistossa. Dreamworld on Australian suurin huvipuisto, missä on yli 40 laitetta sekä muita viihdykkeitä. Olimme paikalla ennen ovien avaamista ja pois lähdimme ovien sulkeutuessa, koko päivä saatiin siis todella hyvin kulumaan kyseisessä paikassa.

Itse rakastan huvipuistolaitteita ja mitä hurjempi sen parempi. Cliona ei niin välittänyt laitteista, mutta olin todella tyytyväinen kun äijät olivat yhtä innoissaan laitteista kuin minä ja pääsin niihin niin sanotusti hurjimpiin laitteisiin useamman kerran. Paras tunne on se kun mahanpohjassa saakka tuntuu jännitys! :)

Ylläolevalle kuvalle ollaan naureskeltu paljon. Ja eihän kukaan huomaa kieltokylttiä kuvan alapuolella missä kielletään kuvasta kuvan ottaminen? :)

Löysimme Dreamworldista all you can eat buffetin, jossa vietimme puolitoista tuntia syöden kuin siat. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saatiin syödä niin paljon, että mahaan koski. Tarjolla oli kaikenmaailman eriruokia sekä jälkiruokia laidasta laitaan. Itse söin niin paljon, että luulin oksentavani jälkeenpäin. 

Syömisen jälkeen lähdimme kiertelemään ja katsomaan eläimiä. Ei tullut mieleenkään lähteä mihinkään laitteeseen mahat täynnä. 

kilppareita

bongatkaa hämähäkki kuvasta

Vaikka olen kenguruita nähnyt monen monta kertaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin sellaista silittämään. 

Adam pääsi loikoilemaan kenguruiden kanssa

Southern hairy-nosed wombat

Samana iltana lähdimme vielä clubille juhlimaan meidän viimeistä iltaa Surfers Paradisessa.
Clubeille mentäessä henkilöllisyystodistukset skannataan ja jos ei ole henkilöllisyystodistusta mukana, ei ole toivoakaan, että sisälle pääsee.
Irlantilaiset ajokortit ovat oikeastaan pahviläpysköitä, ei siis suomalaisten ajokorttien tyylisiä ollenkaan. Skannaamiseen nämä eivät siis kelpaa, vaan portsarit vaativat passia tämän sijasta.
Eric onnistuikin sitten hukkaamaan oman passinsa illan aikana clubille. Melkeinpä konttasimme koko clubin lattiat läpi passia etsiessä sekä kyselimme työntekijöiltä jos joku olisi passin löytänyt. Ei onnistuttu passia jäjittämään ja Eric olikin lievästi sanottuna v*ttuuntunut. Mutta irlantilainen kun hän on, niin alkoholilla hän onnistuikin iltansa parantamaan ja loppujen lopuksi ilta olikin onnistunut. Olimme loppuun saakka tanssimassa ja clubin sulkeuduttua vietimme aikaa ulkona vielä parisen tuntia.

Tässä vaiheessa reissaamista rinkkani tuntuu todella painavalta! Tuntuu että päivä päivältä sitä on hankalampi kantaa ja selkäni on todella koetuksella. Minulla on rinkan lisäksi kannettavana normaali reppu, laukku sekä läppäri. Nyt tuntuukin siltä, että matkalaukku olisi paljon käytännöllisempi olla mukana.
Kyllä taas osaa myöhemmin arvostaa omaa huonetta ja omaa tilaa kun sellaisen saa. Odotan, että saan purkaa rinkkani sisällön eikä minun tarvitse sitä kaiken aikaa olla pakkaamassa ja raahaamassa mukana.

Muuten reissaamisen aikana ei ole ollut suuria ongelmia, jopa bussi matkat menevät nykyään hyvin eikä kenelläkään ole ollut suuria ongelmia matkojen aikana. Tai no, Adam on hieman liian pitkä (193cm) nukkumaan bussissa kunnollisessa asennossa, mutta meillä muilla ei ole ollut ongelmia tämän suhteen. Cliona onkin onnistunut taltioimaan jo useamman kuvan minusta nukkumassa bussissa mitä ihmeellisemmissä asennoissa, täytyy vain toivoa etteivät ne kuvat näe päivänvaloa koskaan, sen verran oudolta ne näyttävät. :)

Toissapäivänä menetin ääneni yllättäen. En yksinkertaisesti pystynyt puhumaan mitään kuiskaamista kovemmalla äänellä. Iltaan mennessä ääneni vain paheni ja loppujen lopuksi olin mykkä. Hetken saivat muut ainakin olla rauhassa eikä heidän tarvinnut kuunnella minun juttujani. :)
Tilanne ei tosiaan ollut yhtään mukava ja olin todella ärsyyntynyt.

Täytyy sanoa kiitos Matti-sedälle kun soitit tänne päin ja ikävä kyllä ensimmäisen puhelun aikana minulta ei tosiaan ääntä lähtenyt ollenkaan. Onneksi ääneni palasi hieman ja pääsin soittamaan myöhemmin takaisin päin. Kiva tunne kun jaksatte muistaa ja soitella kuulumisia tänne päin maapalloa! :)