Siivouspäivä

Tänään siivosin koko huoneen oikeastaan lattiasta kattoon. Raahasin koko sängyn pois huoneesta, että sain kunnolla imuroitua koko lattian. (Imuri on sen verran kookas ettei mahdu sängyn alle muuten kunnolla.)

Oon pessy viisi koneellista pyykkiä ja oon tosi yllättyny että mulla edes on niin paljoa vaatteita ja muuta pestävää täällä. Ei tule kyllä enää koskaan mahtumaan yhteen rinkkaan, sen voin luvata!

Tajusin, etten ole laittanut yhtäkään kuvaa mun huoneesta tänne, joten tässä niitä nyt sitten olisi. :)

Phil osti mulle tän hyllykön viikkos sitten huoneeseen, kun oli huomannut että mulla on vähän pulaa säilytystilasta, ihana yllätys! 

Tänään myös löysin kuvassa olevan tuulettimen pölyyntymässä olohuoneen nurkassa, pesin sen ja otin käyttöön. Onkin ollut tarkoitus ostaa tuuletin, mutta säästinpä senkin. Tuuletin on tosi vanha, mutta hyvin pelaa! 

Never give up!

Multa löytyy kaiken maailman tuoksukynttilöitä ja hajustimia ympäri huonetta, mä vihaan jos huoneessa ei ole sellanen raikas ja hyvä tuoksu! 

Mulla on telkkari huoneessa, mutta en ole kertaakaan sitä käyttänyt, en ees tiedä toimiiko se.. Oon myös levittäny mun korut pöydälle mitä käytän oikeestaan päivittäin, muut korut on hurjassa solmussa yhessä pussukassa.. Pitäis vissiin selvittää ne joku päivä, eli seuraava projekti on jo tiedossa. :) 

Näkymä huoneen ikkunasta. Kellotorni on siis central station. Ja koska meidän kämppä on kattohuoneisto on meillä ihan jäätävän kokonen terassi ulkona, kuvassa ehkä noin kolmasosa siitä. 

Tällänen pieni ja sievä huone. Oon ihan tyytyväinen, enpä mä isompaakan tarvii kun on muutkin tilat kämpässä käytössä. Mulla on myös ihan älyttömän hyvän hintanen vuokra, ottaen huomioon että olen ihan keskustassa ja kaiken keskellä! Kattelin netistä että tällä hinnalla mitä mä tästä huoneesta maksan niin en saisi mistään läheltä omaa huonetta vaan joutuisin jakamaan huoneen vähintään yhden tai kahden muun kanssa. Oon siis ollut todella onnekas kun olen tähän päätynyt! 

How to surprise your very best friends

Carl, joka asusteli yhdessä Adamin kanssa täällä minun luonani viikon verran palasi takaisin Ruotsiin alkuviikosta. Hän kuvasi täällä todella paljon ja kotiin päästyä hän oli tehnyt alla olevan videon.  :)

"My dear friends moved to Sydney, Australia 1 year ago. I decided to go there to surprise them and stay for 2 awesome weeks." 

Videon kohdat 6:14-6:17 sekä 8:20-9:19 on kuvattu mun luota.
Kyseiseen videoon on ainoastaan koottu ne niin sanotut biletysmateriaalit ja muut jätetty pois, että sillä tuulella voi sitten lähteä katsomaan jos kiinnostaa.

Jokainen videolla näkyvä on tullut läheiseksi minulle ja voin sanoa että heitä tulee ikävä kun aika on sanoa heipat. Onneksi meidän jokaisen viisumit on vielä pitkään voimassa!

Työpaikan pikkujouluja

Heti alkuun kaikista tärkein.. 

Oikein Paljon Onnea Rakkaalle Äidille Syntymäpäivänä!!! ♥♥♥

Kävin viime viikolla pomoni kotona kun hän tarvitsi apua ilmastointilaitteiden kantamisessa, olivat sen verran painavia ettei hän niitä saanut kaksin vaimon kanssa raahattua ja työpäivän jälkeen lupasin sitten auttaa.
Heti ovesta sisään päästyä kuulin karjaisun "be quiet!", ja olin aika hämilläni kun en mitään ollut kerennyt edes sanomaan. Pomo vaimonsa kanssa siinä naureskeli, että heidän papukaijansa se vaan huutelee. Kyllä! Heillä on puhuva papukaija! Tosin ei se osaa kun muutaman sanan sanoa, mutta kuitenkin, olin yllättynyt.

Talo oli aivan älyttömän upea! Kävin ainoastaan ala-kerrassa, mutta jo pelkästään siellä oli neljä isoa makkaria, kaksi kylppäriä, pieni elokuvasali, olohuone sekä keittiö ja muutama ovi vielä joihinkin muihin tiloihin. Vihreänä kateudesta ihastelin asuntoa. 

Ehkä ihan hyvä, etten yläkertaan asti päässyt näkemään, olisin varmaankin kuollut kateudesta.

Ehkä jonakin päivänä minullakin on samanlainen talo...Ainakin sitä saa aina haaveilla.

Maanantaina meillä oli työpaikan pikkujoulu illallinen ravintolassa. Pitkästä aikaa pääsin syömään kunnon lohta ja söinkin sitten niin paljon ettei tiistaina ollut nälkä kuin vasta illalla. 

Työkaverit naureskelivatkin, että miten paljon oikein minuun mahtuu, mutta kun oli vain niin hyvää.. :)

Pikkujouluruokailu meni oikein hyvin ja oli todella hauska ja rento tunnelma. Osasin myös suomalaisena nauttia muutaman lasillisen vain viiniä, en siis sortunut suomalaisiin tapoihin ja vetänyt perskännejä pikkujouluissa, haha. :) Ei pidä yleistää, mutta näinhän se useasti kuitenkin on.

Paikalla oli myös toisten puolisoja ja toinen pomon pojista sekä yhteistyökumppaneja yhdestä toisesta yrityksestä.

Minulta kyseltiin todella paljon Suomesta, mistä päin Suomea olen, keskiyön auringosta, kaamoksesta, Suomen kulttuurista, jouluperinteistä ynnä muusta. Yksi naurettavin kysymys oli, että onko kaikki suomalaiset vaalea hiuksisia ja sinisilmäisiä!

Kiva oli kuitenkin kertoilla kun tuntui, että ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita ja halukkaita kuulemaan. Osa ei ole ikinä edes nähnyt lunta elämäsä aikana! Tuntuu niin oudolta ajatukselta.

Tämän näköisenä menin pikkujouluihin edustamaan. Pomo sanoi, että laita jotakin siistiä, mutta ei liian juhlavaa mutta ei kuitenkaan liian arkista, stressaa siinä sitten että mitähän hittoa sitä laittaisi päälle.. :) 

Peili oli ainakin erittäin puhdas kuvan otto hetkellä! :)

Tuntuu, että olen todella hyvin päässyt työporukkaan mukaan ja minut onkin otettu vastaan hyvin. 

Ylempänä ensimmäisen kuvan otin levähdysalueelta jokin aika jo sitten kun olin työpaikan autolla viemässä toimitusta. Tuli jotenkin sellainen pieni suomalainen maisema mieleen?

Ja, kuten toisesta kuvasta näkyy on hellettä pitänyt! En mä taida näihin näin kuumiin päiviin kyllä ikinä tottua, vaikka mielummin mä kuumasta kun kylmästä pidän, niin ei näin joulun alla tunnu kivalta kuitenkaan!

Täällä päin joulupukki liikkuu bussilla! Pikkuhiljaa pitäisi kai alkaa uskomaan, että kyllä se joulu on lähestymässä.

Eilen kävin hakemassa tilaamani ruisleivät sekä joululaatikot suomalaisen naisen luota, jonka Estonia talolla tapasin Julian kanssa. Julia itse ei päässytkään eilen paikalle, joten otin myöskin hänen tilauksensa.

Hänen kotiinsa mentyä olikin paikalla myös hänen suomalainen miehensä sekä heidän suomalainen ystäväpariskuntansa, jotka hekin asuvat Australiassa. 

Samantien sainkin kutsun ruokapöytään ja siinä hieman kauhistelin kun tarjolla oli liharuokaa ja kun itse en punaista lihaa ollenkaan syö niin mietiskelin miten osaan kohteliaasti kieltäytyä, etteivät vaan pahastu. Eivät pahastuneet ja sainkin mahantäydeltä salaattia, ruisleipää, karjalanpiirakoita, joulutorttua ja pipareita. Oli kun mummolassa olisi käynyt syömässä. :) 

Juteltiin siinä noin tunnin verran ja sain kutsuja erilaisiin Suomi-tapahtumiin, joita täällä päin järjestetään, täytyy katsoa miten aikataulut sopivat, joihinkin olisi kiva ihan jo mielenkiinnosta mennä paikalle. 

Heidän asuntonsa sijaitsee kahden junapysäkin päässä minun työpaikaltani ja nainen lupasikin minulle tilauksesta ruisleipää sekä karjalanpiirakoita tehdä jos vain haluan ja pääsen sieltä hakemaan. Aika onnellista tyttöä olen tällä hetkellä,kun nyt tietää mistä aitoa kotona leivottua ruisleipää saan jatkossakin!! 

Vaatteita ja markkinoita

Yksi kavereistani lähti alku viikosta takaisin kotimaahansa ja jätti minulle ison säkillisen vaatteita, joita hän ei ole käyttänyt paljoa tai ei halunnut viedä mukanaan kotiinsa. Meillä on sama vaatekoko, joten olin todella iloinen hänen jättämistään vaatteista, koskaanhan vaatteita ei ole liikaa! :)

Todella yllättynyt olin kun huomasin, että suurinta osaa vaatteista ei ole käytetty kertaakaan! Vaatteissa roikkui vielä hintalaput kiinni! Kyselinkin heti että miten hän täysin käyttämättömiä vaatteita on minulle jättämässä ja haluaako hän edes jonkin verran rahaa vastineeksi.
Hän vain naureskeli, että on ostanut ja sitten ne on unohtunut ja enää ei ole käyttöä tai on jo vastaavanlaisia, ja ihan hyvällä mielellä jättää minulle jos minulla käyttöä vain niille on.
No, kelpaasivat minulle paremmin kun hyvin! Sain nyt sitten useamman parin toppeja, mekkoja, housuja, shortseja sekä pitkähihaisia paitoja. :)

Kuvan laatu puhelimessa minulla jälleen kerran todella huono!

Kyllä kummasti tämän tytön päivän saa todella hyväksi antamalla säkillisen vaatteita eteen! :)

Viikonloppu meni todella nopeasti! 

Eilen juhlittiin Melissan 24-vuotis synttäreitä ja oltiin aamu puoli seitsemään saakka ulkona, mukavaa oli ja tulipahan juhlittua synttäreitä! :) Aloiteltiin irlantilaisesta pubista josta sitten siirryttiin clubille. Ilta oli kaikin puolin hyvä ja itselle jäi hyvät fiilikset ja uskon että jäi muillekin. :)

Tänään kävin yhdessä Julian kanssa Estonia house:lla, kun siellä järjestettiin jälleen markkinat ja tarkoituksena oli käydä ostamassa ruisleipää, karjalanpiirakoita sekä joululaatikoita! Suomalainen vähän vanhempi naishenkilö on siellä kauppaamassa leipomiaan tuotteita ja viime kerralla oltiin enemmän kuin tyytyväisiä niihin.

Olin odottanut näitä niin paljon ja laittanut päivän kalenteriin ylös heti sen saatuani tietooni! Markkinat olivat kello 11-14 ja tarkoituksena oli olla paikalla heti siinä yhdentoista jälkeen, mutta koska edellinen ilta oli venähtänyt hieman pitkäksi niin oltiin paikalla vasta puoli kahdelta. Jäljellä oli enää pussi karjalanpiirakoita sekä pussi pullaa, ei mitään muuta! Kaikki oli mennyt kuulema heti 11 jälkeen ja jonoa oli ollut paljon! Oltiin kyllä todella surkean näköisinä siinä ja harmiteltiin kun emme saapuneet tarpeeksi ajoissa paikalle, oma vika!

Leipomiaan tuotteita kaupannut nainen sitten sanoi, että kyllä hän voi meille laatikot ja ruisleivät valmistaa jos hänen luotaan ne ollaan halukkaita hakemaan! Ei voi olla todellista, miten ihana nainen! Tilattiin sitten jokaista laatikkoa molemmille omat ja isot pussit ruisleipää, kyllä meidän joulu on näillä pelastettu ja tultiin niin hyvälle mielelle! Kyllä ihania ihmisiä on olemassa.. Juteltiin hänen kanssaan siinä sitten jonkin aikaa ja kyllä on ihanan oloinen nainen. Hän kertoi omaa tarinaansa miten on Australiaan päätynyt ja suunnitelmistaan ja muista, aika mielenkiintoiselta kuullosti. 

Sovittiin siinä sitten, että tiistaina mennään töiden jälkeen hänen kotontaan tuotteet hakemaan, sitä tässä siis odotellessa.. :)

Tässä on unohtunut myös ihan kiittää taas sukulaisia yhteyden pidosta tänne suuntaan!

Artsi enolle kiitokset soittelusta tänne päin maailmaa tossa jonkin aika sitten! Ihana on aina saada näitä yllätyspuheluja!! :)

Ja sitten PIKKUveljelle kiitokset tänne tervehdys videon lähettämisestä, jossa mukana olikin sitten useampi serkku/setä(+puolisot)/perhetuttu/kummi sanomassa terveisiä, aivan mahtava video ja arvostan todella paljon, ehkä vähän silmät myös kostuivat.. :) 

KIITOS!

Aina ei pääse olemaan mukana tilaisuuksissa joissa tahtoisi, mutta tälläiset asiat saavat itselle sen tunteen että on ollut siellä kyllä hengessä mukana ja todella hienolta tuntuu että minua on ajateltu myös. Täältä ei niin vaan kuitenkaan Suomeen päin tulla kun jotakin sen arvoista olisi, mutta kyllä jokainen sen varmasti ymmärtää. 

Jouluntunnelma kadoksissa

Jouluun parisen viikkoa aikaa eikä ole yhtään joulun tuntua. Ulkona oli tänään noin 35 astetta lämmintä, eikä se paljoa siihen joulun tunnelman puuttumiseen auta. Kyllä mä olen sitä mieltä, että jouluun tarvitaan ensinnäkin lunta!
Ja joulukalenteri!Mitä en tänä vuonna ostanut ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Jotenkin se unohtui ja nyt tuntuu turhalta sitä enää ostaa.
Jouluun tarvitsen myös niitä jouluruokia, joita täältä en saa. Tai no, saisin, mutta kun tässä asunnossa ei ole uunia niin en paljoa pysty tekemään...
Joululahjojen osto on myös jäänyt tänä vuonna väliin, sillä olen täällä sopinut jokaisen kanssa ettei joululahjoja vaihdeta, joten vältytään siltä stressilta lahjojen ostamisen suhteen.
En ole siis tehnyt oikeastaan mitään sellaista, joka saisi olon päälle että joulu on ihan kohta.

En ole koskaan ollut mitenkään super joulu ihminen, mutta kyllä mä olen aina joulusta silti pitänyt ja vähän harmittaakin että tänä vuonna on se jotenkin jäänyt väliin.

Jouluna on kuitenkin tarkoitus kokoontua Melissan sekä Rooneyn kotiin jouluruoalle ja tarkoituksena siis viettää joulua ystävien kesken. Jokainen osallistuu ruokakuluihin ja jos mahdollista niin teemme jokainen jotakin oman maamme ruokia. Ehkä siis viimeistään silloin tulisi hieman joulun tuntua, toivottavasti! :)

Tämä viikko on mennyt jotenkin todella nopeasti, huomenna on jo perjantai!
Adam sekä eräs toinen ruotsalainen Carl ovat viettäneet tämän viikon täällä asunnolla asustellen. Adam sai asunnon ja muutta sinne sunnuntaina, mutta tämä viikko oli heillä hieman asunnosta pulaa ja sovittiinkin, että tulevät tänne asunnolle ja maksavat Philille vuokraa. Ei tarvitse hostellissa olla.
Carl on Adamin paras ystävä Ruotsista ja hän yllätti Adamin reilu viikko sitten saapumalla Australiaan pariksi viikoksi. Todella hieno yllätys tavata paras ystävä kotimaastaan aivan yllättäen!
Joka tapauksessa he ovat olleet täällä asunnolla nyt maanantaista lähtien.
Olemme grillailleet jokaisena iltana ja täytyy kehua että kyllä pojat osaa noi grilliruoat tehdä!

Ja ei, minulla ei ole mitään sutinaa kummankaan kanssa, kun olen kyselyjä saanut varsinkin Adamista. Nyt haluankin ihan näin julkisesti sanoa että ei, minulla ei ole mitään hänen kanssaan, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan! Sitäpaitsi hän deittailee ihan toista tyttöä! :)
Se on vaan niin jännä asia, että heti jos on hyvää ystävää vastakkaisen sukupuolen kanssa niin heti sitten vedetän johtopäätöksiä, että kyllä siinä on jotakin muuta oltava. Huoh. Minulla on aina ollut suurin osa kaveripiiristä miespuolisia ja samallatavalla mä niiden kanssa oleskelen kun naispuolisten ystävienkin kanssa.

Adamissa on todella paljon samoja luonteenpiirteitä kun veljessäni ja hän on niin sanotusti minun Australia veljeni. Kun reissasimme sen parisen viikkoa yhdessä niin meistä tuli todella hyviä ystäviä. Tosin ystäviä olimme jo Innisfailissa olo aikana mutta reissun aikana selkiintyi miten hyvin tullaan toimeen keskenään. Hyviä ystäviä on aina hyvä pitää ympärillä!

Huomenna tulee myös kolme viikkoa täyteen nykyisessä työpaikassa ja viisi viikkoa vielä jäljellä ennen kuin opiskelut jatkuu. Aika vaan menee niin nopeasti! Hieman stressaa, että miten työskentely 20 tuntia viikossa sekä opiskelu lähtevät rullaamaan. Mielelläni olisin töissä yli tuon 20 tuntia, mutta ei ole mahdollista. Pomo on kuitenkin sanonut, että tahtoo pitää minut tuolla ja kyllä me jokin järjestely keksitään. :)

The awkward moment

Ikävä

Ikävä. Se tulee aina aika ajoin yllättäen. Jostakin nurkan takaa. Ikävähän on kaikenaikaa, mutta se ei ole niin mielessä, ei päässä, mutta sitten se tulee, isona.
Mulla ikävä kohtauksia tulee jonkin tapahtuman, muiston tai asian yhteydessä. Tänään mun ikävä tuli jälleen kylään.

Mulla on ikävä mun veljeä. Mulle tärkeintä ihmistä.

"Your brother is always the first male friend you will have in your life. Nobody will ever be able to understand your craziness like your brother and although you don't see each other as much as you'd like, he will always remain your friend and be there for you when you need him the most. While people will come and go in your life, your brother will be in your heart for a lifetime." -Unknown

Mun veli on se joka ymmärtää minua kun muut ei ymmärrä. Se joka tietää miltä musta tuntuu ja miksi musta tuntuu siltä. Mun veli on se joka ymmärtää ilman että edes ehdin kertomaan, tajuaa mun typeryydet eikä tuomitse. Mun veli on se jolle mä soitan ensimmäisenä jos jotakin tapahtuu tai jos mä haluan muuten vaan avautua. Se kärsii kaikista eniten mun oikuista, mutta silti se ymmärtää. Ymmärtää jopa mun kieroutuneen huumorin.
Välillä mua harmittaa että miten paljon se joutuu kestämään mun takia, mutta sitä vartenhan veljet on, eikö niin? Ainakin mun veli on oppinut kärsivällisyyttä eläessää mun kanssa. :)

"Our path may change as life goes along, but the bond between us remains ever strong." -Unknown

PIKKUveli ja minä

Tänään on ollut kova ikävä, mutta se on sitä hyvää ikävää. 

Välillä harmittaa niin paljon tämä välimatkan pituus, mutta sitten tietää että se pahin ikävä kohtaus painuu taka-alalle ja muistaa taas, että täällä päin maailmaa on itseään varten ja että täällä on itselle parempi olla ja itsellä on onnellisempi olo. Itseähän varten me eletään täällä kuitenkin. Eikä se veli sieltä mihinkään katoa.

"To the outside world we all grow old. But not to brothers and sisters. We know each other as we always were. We know each other's hearts. We share private family jokes. We remember family feuds and secrets, family griefs and joys. We live outside the touch of time." - Clara Ortega

Ikävä on kuitenkin inhottavaa, se tekee mielestä surkean. Tuntuu että kun se tulee päälle niin on vaikea miettiä mitään muuta. Sitä on vaikea ymmärtää, mutta kun on ollut useamman kuukauden tai vuoden erossa itselle tärkeistä ihmisistä niin se ikävä on suurempaa. Mutta ei se ole pahaa kuitenkaan. Ei se tee pahaa ikävöidä, se kasvattaa ja opettaa, se pitää ottaa vahvana vastaan, ei pidä lannistua ja luovuttaa.

Aika-ero myös rasittaa, kun tekisi mieli soittaa niin täytyy laskea että Suomessa kello on tällä hetkellä -9 tuntia, joten ei se niin helposi aina käy. 

Ikävä on välillä myös sitä omaa äidinkieltä. Vaikka tällä hetkellä oma äidinkieli on ajoittain hieman hukassa, niin on silti asioita joita olisi helpompi selittää omalla kielellään. On sanontoja joita en pysty kääntämään englanniksi ja tiettyjä asioita jotka eivät kuullosta samalta kuin omalla kielellä. Mutta nämä on kuitenkin loppujen lopuksi pieniä asioita.
Viimeeksi veljen kanssa puhelimessa puhuessa hän sanoi, että suomeni kuullostaa hirveältä, niin ihana veljeni on. Haha.

Ikävä tulee ja menee. Se on normaalia, olisi väärin jos ei olisi ikävä ollenkaan. Siitä tietää miten rakkaita ihmisiä on olemassa, eikä ne katoa mihinkään. He ovat aina olemassa vaikka olisivatkin kaukana. Sydämessä he ovat kuitenkin aina lähellä.

...ja yhden puhelinsoiton päässä :)

Autoilua

Viime viikolla minut laitettiin ensimmäisen kerran työpaikan toisella autolla (pakettiauto) tunnin ajomatkan päähän viemään ensin muutama toimitus ja sen jälkeen hakemaan papereihin allekirjoituksia kahdesta eri yrityksestä

Pomo sanoi edellisenä päivänä, että laita päälle edustus vaatteet ja rohkea mieli.

Ole siinä sitten normaali, kun ensimmäisen kerran lähetetään jotakin tekemään ihan yksin ja vielä edustavana pitäisi olla.

Enkä ole muuten autoa ajanut sitten synttäreideni jälkeen useampi kuukausi sitten... 

Ulkona 30,5 astetta lämmintä, voisi ne asiat tietty huonomminkin olla.

Jännitin pakettiautolla ajamista, koska en oikeastaan koskaan ole pakettiautolla ajanut ja kyseessä on kuitenkin suht kookas auto. Merkeistä tai malleista en sen enempää kyllä tiedä! Haha.
Ajomatkat menivät kuitenkin hyvin ja paikan päällä kaikki mitä minun kuuluikin tehdä.
Ei jäänyt mikään kamala olotila jälkeenpäin ja ihan hyvillä mielin jäi joten lupasin pomolle että kyllä minä uskallan toistekin lähteä. Vaikka eipä minulta taideta kysellä haluanko vai en, mutta kuitenkin. :)

Ensimmäisen viikon työtunneiksi minulla kertyi 46 tuntia ja matkoihin menee myös yhteen suuntaan noin tunnin verran joten aika väsyneenä olin. Kahvin voimalla mentiin siis aika lailla koko ensimmäinen viikko.

Yllättävää tässä on kuitenkin se, että koskaan en ole kahvista suuremmin välittänyt tai kahvia juonut, mutta nyt heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien on kahvia mennyt kurkusta alas aika kiitettävä määrä. En sitten tiedä onko hyvä vai huono asia... Mutta ihmeen hyvää kahvia tulee työpaikan kahvikoneesta! 

Toisen kerran minut lähetettiin taas noin reilun tunnin ajomatkan päähän toiseen yritykseen hieman kertomaan mitä meidän yrityksellä on meneillän ja toimittamaan papereita. Tällä kertaa sain pomon pojan auton käyttööni, koska pomo katsoi auton turvallisemmaksi sateisella kelillä. Vähän nauratti Suomen ajokelien jälkeen ettei pomo luota ajotaitoihini sateessa, mutta hyväähän hän vain tarkoittaa. 

Edustavan näköisenä on hyvä yrittää pysyä rankkasateen keskellä.. 

Paluumatkalla sää huononi todella paljon ja näkyvyys oli todella huono. Siellä minä ajelin muiden seassa hätävilkut päällä (kaikilla) kun tosiaan mitään ei näkynyt. Hätävilkkujen valot ympärillä vain. 

Kuvia en tosiaan enempää viitsinyt ajon aikana ottaa, mutta mitä kuvissa ei käy selväksi niin hyvin kuin paikanpäällä niin näkyvyys todellakin oli huono ja vettä satoi kaatamalla. 110 rajoituksen kohdalla mentiin reilua 40 vauhtia, mutta parempi ottaa varman päälle kun vetää kaiteesta läpi.

Autolla on kuitenkin ollut kiva ajella taas pitkästä aikaa eikä yllättäen "vääränpuoleinen" liikenne tunnu enää mitenkään erilaiselta, tuntuu että juuri näin sen kuuluukin olla. Pomo on myös ollut todella tyytyväinen, että osaan ajaa manuaalivaihteisella autolla, kun täällä suurinosa on automaatti vaihteisia ja siksi ihmiset eivät ole luottavaisia manuaali vaihteisiin autoihin. Itselle taas tuntuu oudolta ajaa automaattivaihteisella autolla.

Ensimmäisen viikon jälkeen uudessa työpaikassa jäi kuitenkin hyvä mieli ja on sellainen olo, että tulen viihtymään tässä työssä.

STEREOSONIC 2013 Sydney

Stereosonic oli kaden päivän mittaiset konemusiikkifestarit.
Sydneyssä päivät olivat lauantai sekä sunnuntai ja paikalla oli arvoiden mukaan 65 000 kävijää kumpanakin päivänä. Me oltiin tietysti paikalla molempina päivinä ja oli kyllä paras viikonloppu pitkään aikaan!! :)

Ensimmäisenä päivänä olimme hieman isommalla porukalla liikenteessä ja jälleen huomattiin, että kaikki muut ovat irlantilaisia ja minä ainoana muun maalaisena porukassa mukana. Jotenkin löydän itseni useimmin irlantilaisten ympäröimänä, enkä ole tarkoituksella pelkästään irlantilaisten seuraan hakeutunut, ehkä meillä vaan sitten huumori ja muu osuu niin hyvin kohdalleen. Eikä ihmekään kait, että minun aksenttiani usein luullaan irlantilaiseksi, kaipa se on sitten jollakin tavoin tarttunut, en tiedä...

Clionan sisko Áine. Meillä kolahti samantien persoonat yhteen, aivan ihana ihminen, samoin tavoin kuin Clionakin!

Osaa meidän porukkasta jolla olimme liikenteessä ja kuten aiemmin mainitsin jokainen on irlantilainen minua lukuunottamatta.

Sunnuntaina mentiin reivaamaan ihan tyttöjen kesken, äijät olivat kylläkin paikalla ja aloiteltiin yhdessä, mutta päätettiin lähteä eri porukoissa, vähän kuin äijien sekä tyttöjen illat. :)

Áine, Laura, Cliona ja minä

Armin Van Buuren oli se mitä me odotettiin kaikista eniten ja kyllä se räjäyttikin koko paikan niin tajuttomalla voimalla! Aivan täydellinen, mahtava, aivan älytön!! Armin Van Buuren is the man Number 1!!

Viikonloppu oli aivan todella huikean mahtava! 3.5 tunnin yöunien jälkeen oli todella mukava lähteä tänään töihin tekemään 14 tunnin vuoroa, mutta oli se kaikki sen arvoista.
Tämän kertainen päivitys jääkin tekstien suhteen todella köyhäksi, menee väsymyksen piikkiin, mutta toivottavasti kuvat kertovat enemmän meidän tunnelmista!