Autoilua

Viime viikolla minut laitettiin ensimmäisen kerran työpaikan toisella autolla (pakettiauto) tunnin ajomatkan päähän viemään ensin muutama toimitus ja sen jälkeen hakemaan papereihin allekirjoituksia kahdesta eri yrityksestä

Pomo sanoi edellisenä päivänä, että laita päälle edustus vaatteet ja rohkea mieli.

Ole siinä sitten normaali, kun ensimmäisen kerran lähetetään jotakin tekemään ihan yksin ja vielä edustavana pitäisi olla.

Enkä ole muuten autoa ajanut sitten synttäreideni jälkeen useampi kuukausi sitten... 

Ulkona 30,5 astetta lämmintä, voisi ne asiat tietty huonomminkin olla.

Jännitin pakettiautolla ajamista, koska en oikeastaan koskaan ole pakettiautolla ajanut ja kyseessä on kuitenkin suht kookas auto. Merkeistä tai malleista en sen enempää kyllä tiedä! Haha.
Ajomatkat menivät kuitenkin hyvin ja paikan päällä kaikki mitä minun kuuluikin tehdä.
Ei jäänyt mikään kamala olotila jälkeenpäin ja ihan hyvillä mielin jäi joten lupasin pomolle että kyllä minä uskallan toistekin lähteä. Vaikka eipä minulta taideta kysellä haluanko vai en, mutta kuitenkin. :)

Ensimmäisen viikon työtunneiksi minulla kertyi 46 tuntia ja matkoihin menee myös yhteen suuntaan noin tunnin verran joten aika väsyneenä olin. Kahvin voimalla mentiin siis aika lailla koko ensimmäinen viikko.

Yllättävää tässä on kuitenkin se, että koskaan en ole kahvista suuremmin välittänyt tai kahvia juonut, mutta nyt heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien on kahvia mennyt kurkusta alas aika kiitettävä määrä. En sitten tiedä onko hyvä vai huono asia... Mutta ihmeen hyvää kahvia tulee työpaikan kahvikoneesta! 

Toisen kerran minut lähetettiin taas noin reilun tunnin ajomatkan päähän toiseen yritykseen hieman kertomaan mitä meidän yrityksellä on meneillän ja toimittamaan papereita. Tällä kertaa sain pomon pojan auton käyttööni, koska pomo katsoi auton turvallisemmaksi sateisella kelillä. Vähän nauratti Suomen ajokelien jälkeen ettei pomo luota ajotaitoihini sateessa, mutta hyväähän hän vain tarkoittaa. 

Edustavan näköisenä on hyvä yrittää pysyä rankkasateen keskellä.. 

Paluumatkalla sää huononi todella paljon ja näkyvyys oli todella huono. Siellä minä ajelin muiden seassa hätävilkut päällä (kaikilla) kun tosiaan mitään ei näkynyt. Hätävilkkujen valot ympärillä vain. 

Kuvia en tosiaan enempää viitsinyt ajon aikana ottaa, mutta mitä kuvissa ei käy selväksi niin hyvin kuin paikanpäällä niin näkyvyys todellakin oli huono ja vettä satoi kaatamalla. 110 rajoituksen kohdalla mentiin reilua 40 vauhtia, mutta parempi ottaa varman päälle kun vetää kaiteesta läpi.

Autolla on kuitenkin ollut kiva ajella taas pitkästä aikaa eikä yllättäen "vääränpuoleinen" liikenne tunnu enää mitenkään erilaiselta, tuntuu että juuri näin sen kuuluukin olla. Pomo on myös ollut todella tyytyväinen, että osaan ajaa manuaalivaihteisella autolla, kun täällä suurinosa on automaatti vaihteisia ja siksi ihmiset eivät ole luottavaisia manuaali vaihteisiin autoihin. Itselle taas tuntuu oudolta ajaa automaattivaihteisella autolla.

Ensimmäisen viikon jälkeen uudessa työpaikassa jäi kuitenkin hyvä mieli ja on sellainen olo, että tulen viihtymään tässä työssä.