Viikonloppu nollaus

Sain viikonloppuna tuliaisia Suomesta kun yksi suomituttuni johon tutustuin muutama kuukausi sitten palasi takaisin Sydneyyn kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen. Mukanaan hän toi minulle suomilipun, salmari pullon, turkinpippureita, karkkia, suklaata ja salmiakin makuista purkkaa. Voin sanoa, että tuli erittäin hyvä mieli. 

Ensimmäinen karkkipussi on kumottu jo alas ja seuraava kamalasti himottaisi tuossa vieressä, mutta jos koittaisi itsensä hillitä vielä hetken niin olisi suomikarkkeja säästössä pahan päivän varalle.

Lauantaina näin kavereita, joista osaa en ollut nähnyt moneen moneen kuukauteen. Aloiteltiin minun luonani ja siirryttiin myöhemmin Sydneyn yöelämään jatkamaan iltaa. Lauantai venähti reilusti sunnuntain puolelle, joten mukavaa oli kaikin puolin. Pitkästä aikaa pääsin kunnolla tanssimaan ja tuulettumaan ja tuli nollattua ihan kunnolla, mikä tuli kyllä tarpeeseen. 

Salmari pullo tuli myös korkattua ja annettua maistiaisia Irlantilaisille, jotka yllättäen tykkäsivätkin erittäin paljon kyseisestä juomasta. Aiempien kokemusten mukaan kun olen salmiakkia tai turkinpippureita tarjonnut on reaktiot olleet todella erilaisia, mutta ehkä se juoman muodossa maistuu paremmalta. 

Ihana oli nähdä niitä tuttuja naamoja joita ei ole niin pitkään aikaan nähnyt ja joiden seuraa on oikeasti ollut ikävä. Muutama uusi tuttavuuskin jäi viikonlopusta taskuun ja hyvä niin, tuttavia ei voi koskaan olla liikaa. 

Sunnuntaina Newtownissa järjestettiin ilmainen Newtown festarit, joka oli päiväsaikaan tapahtuva musiikkitapahtuma. Ovet taisi paikalle sulkeutua siinä viiden maissa ja koko tilaisuus oli ohi kuuden aikaan. 

Tietty jatkopaikkojahan olisi varmasti ollut useampikin, mutta meidän porukalla festarit loppuivat kun itse tilaisuus päättyi. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin syömässä, sellainen rauhallinen lopetus hyvälle viikonlopulle. 

Nyt on ollut hyvä aloittaa tämä viikko ja tuntuu, että energiaa löytyy enemmänkin kun mihin sitä voisi tuhlata. Välillä on kyllä ihana päästä viihteelle kunnolla ja muistaa, että tässä ollaan nuoria ja nuorena pitäisi muistaa ottaa kaikki ilo irti kun vielä jaksaa :)

Miksi olen täällä?

Olen itse koittanut moneen kertaan miettiä, että miksi olen täällä? Miksi Australia, miksi Sydney, miksi ylipäätään suurinpiirtein toisella puolella maapalloa kaukana perheestä ja ystävistä? 

Mikä on se syy miksi olen päättänyt tällä hetkellä elää elämääni täällä? 

Vastausta en tiedä. 

Suomessa kaikki olisi helpompaa. Olisi perhe lähellä, olisi ne ystävät jotka ovat olleet matkanvarrella useiden vuosien ajan ja olisi tuttu ympäristö. Tietäisin miten kaikki asiat hoituisi ja elämä olisi yksinkertaisesti helpompaa, mutta.. 

Niin, niin aina on se mutta. 

Jos olisin Suomessa niin jokainen päiväni olisi samanlainen, tietäisin mitä tekisin ja kenen kanssa olisin seuraavana viikonloppuna. Odottaisin sitä kesää mikä menee ohi noin kahdessa kuukaudessa. 

Sitten odottaisin, että ensi lumi tulisi ja alkaisi talvi, ja sitten valittaisin miten kylmä on ja olispa jo kesä ja juhannus..

En sano että elämäni Suomessa olisi tylsää, mutta omalla kohdallani siitä puuttuu se jokin. 

Mikä täällä on sitten erilaisempaa? No tavallaan ei mikään. Arki se on täälläkin, työtä tehtävä ja laskut maksettava, mutta on täällä se jokin minkä tiedän tekevän minut paljon onnellisemmaksi. Ilmasto on yksi niistä. 

Koskaan en ole suuri talven, lumen ja kylmyyden ystävä ollut ja se onkin yksi ihana asia täällä, niistä minun ei tarvitse kärsiä. Tottakai jouluna olisi ihana kun olisi lunta, ei joulu tunnu joululta keskellä kesää.. Kerran vuodessa olisi myös ihana päästä lumilautailemaan ja grillailemaan nuotion ääreen, mutta ne ovat oikeastaan ne asiat mitä talvessa ikävöin.. 

Kulttuuri. Ihmiset ovat avoimempia, small talk kuuluu arkipäivään. Ei olla niin sisäänpäin kääntyneitä ja katsota omia kenkiä kun puhutaan toisille. Ollaan onnellisemman oloisia. Ei olla niin kateellisia toisten onnesta vaan iloitaan mukana. Autetaan tuntemattomia. 

En sano että suomalaiset olisivat jotenkin huonoja tai että katsoisin suomalaisia alaspäin, mutta tavat ovat kuitenkin erilaiset. Tykkään tästä elämäntyylistä täällä ja se tuntuu itselle läheisemmältä.

Ystäviä näen spontaanisti, ei tarvitse kalenteri kädessä suunnitella milloin nähdään kahvilla tai suunnitella että nähdään niin, että kerätään salkkareiksi kotiin. 

Telkkari on jäänyt viimeisen vuoden aikana elämästäni oikeastaan kokonaan pois, telkkaria en katso oikeastaan ollenkaan, mitä itse Suomessa tein päivittäin. 

Aktiivinen elämäntyyli. Ilmasto on ehkä suurimpia syitä jotka tähän vaikuttavat, mutta ihmiset ovat enemmän aktiivisia ja aina valmiina tekemään ja menemään joka suuntaan. Ulkona tulee oltua paljon ja mikä sen parempaa kun aloittaa viikonloput rannalla ystävien seurassa? 

On täällä paljon asioita myös mitkä eivät tunnu itselle normaaleilta tai mitä Suomessa ja Suomesta kaipaan. Mutta jos plussia ja miinuksia alkaisin listaamaan niin tällähetkellä Australia saisi huomattavasti enemmän plussia kun mitä Suomi. En sano, että täällä tulisin loppuelämäni elämään, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu kodilta ja minulla on paljon parempi itsellä olla täällä. Perhe on se suurin mitä kaipaan ja ikävöin, mutta onneksi Skype ja puhelimet on keksitty ja yhteydenpito on helppoa vaikka eripuolilla maapalloa ollaankin. 

Vaikka kuinka koittaisin miettiä syytä miksi täällä haluan olla ja miksi tunnen itseni paljon onnellisemmaksi, ja enemmän omaksi itsekseni niin en syytä osaa sanoa. Jokin täällä on vain vienyt sydämeni ja jostain se tunne sisälleni on tullut, että täällä minun kuuluu tällä hetkellä olla. 

Ehkä minä jonakin päivä sen syyn keksin ja ymmärrän itsekin mikä minut tekee täällä onnellisemmaksi...

Alunperinhän minun oli tarkoitus tulla viettämään niin sanottua välivuotta tänne, kierrellä Australiaa, oppia englantia, tehdä uusia muistoja ja kokea jotain mitä on aina halunnut, nähdä maailmaa ja reissata. 

Kun sitten palasin Suomeen, niin kaipuu takaisin oli aivan järjetön. 

Sitä on niin vaikea edes kuvata, mutta tuntui että kun itse palasi Suomeen niin mikään ei ollut muuttunut. Tuntui, että kaikki oli samalla tavalla kun ennen omaa lähtöä reilu vuotta aiemmin, takaisin samaan elämään ja tapoihin oli helppo asettua. Kaikki oli entisellään, mutta itse olin muuttunut. Tiesin, että olisin onneton ja katuisin loppuelämäni jos en vielä palaisi takaisin, ja minne se Suomi sieltä katoaisi kuitenkaan?

Tästä on kulunut nyt reilut kaksi vuotta kun palasin takaisin tänne ja reilun vuoden olen elänyt sitä niin sanotusti normaalia arkea, eli en ole reppureissannut vaan olen opiskellut ja ollut työelämässä. Tämän reilun vuoden aikana olen vasta oikeastaan tajunnut miten paljon haluan täällä olla ja miten paljon katuisin jos en täällä nyt olisi ja eläisi. 

Jokin täällä vain on se syy mikä tekee minut enemmän onnellisemmaksi, energisemmäksi ja ylipäätään enemmän minuksi, se jokin mikä minut pitää täällä.

Ehkä jonain päivä tiedän syyn. 

-J