Surfers Paradise

Seuraavana määränpäänä meillä oli Surfers Paradise, jossa vietimme kolme yötä. Tarkoituksena oli mennä rannalle loikoilemaan ja vain nauttimaan olosta, mutta todellisuudessa emme rannalle kerenneet kertaakaan... 

Ensimmäisenä iltana lähdimme bilettämään ja löysimme clubin, missä naiset saivat juoda ilmaiseksi.. Tästä johtuen seuraava päivä menikin aika lailla sängyn pohjalla ennen iltaa, jolloin lähdimme ravintolaan syömään sekä keilaamaan. 

Voitin ensimmäisen kierroksen ja tietysti taltioin tulokset kameralle. 

Yllätyin miten hyvin minulta sujui keilaaminen. Muutaman kerran olen  keilaamista aiemmin kokeillut, enkä ollut mitenkään hurjan hyvä, mutta nyt sujui jostakin syystä hyvin. :) Ensimmäisen kierroksen voittoni jälkeen jäin loppujen lopuksi kokonaispisteillä sijalle kaksi.

voittaja 

Viimeisen päivän Surfers Paradise:ssa vietimme Dreamworld teemapuistossa. Dreamworld on Australian suurin huvipuisto, missä on yli 40 laitetta sekä muita viihdykkeitä. Olimme paikalla ennen ovien avaamista ja pois lähdimme ovien sulkeutuessa, koko päivä saatiin siis todella hyvin kulumaan kyseisessä paikassa.

Itse rakastan huvipuistolaitteita ja mitä hurjempi sen parempi. Cliona ei niin välittänyt laitteista, mutta olin todella tyytyväinen kun äijät olivat yhtä innoissaan laitteista kuin minä ja pääsin niihin niin sanotusti hurjimpiin laitteisiin useamman kerran. Paras tunne on se kun mahanpohjassa saakka tuntuu jännitys! :)

Ylläolevalle kuvalle ollaan naureskeltu paljon. Ja eihän kukaan huomaa kieltokylttiä kuvan alapuolella missä kielletään kuvasta kuvan ottaminen? :)

Löysimme Dreamworldista all you can eat buffetin, jossa vietimme puolitoista tuntia syöden kuin siat. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saatiin syödä niin paljon, että mahaan koski. Tarjolla oli kaikenmaailman eriruokia sekä jälkiruokia laidasta laitaan. Itse söin niin paljon, että luulin oksentavani jälkeenpäin. 

Syömisen jälkeen lähdimme kiertelemään ja katsomaan eläimiä. Ei tullut mieleenkään lähteä mihinkään laitteeseen mahat täynnä. 

kilppareita

bongatkaa hämähäkki kuvasta

Vaikka olen kenguruita nähnyt monen monta kertaa, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin sellaista silittämään. 

Adam pääsi loikoilemaan kenguruiden kanssa

Southern hairy-nosed wombat

Samana iltana lähdimme vielä clubille juhlimaan meidän viimeistä iltaa Surfers Paradisessa.
Clubeille mentäessä henkilöllisyystodistukset skannataan ja jos ei ole henkilöllisyystodistusta mukana, ei ole toivoakaan, että sisälle pääsee.
Irlantilaiset ajokortit ovat oikeastaan pahviläpysköitä, ei siis suomalaisten ajokorttien tyylisiä ollenkaan. Skannaamiseen nämä eivät siis kelpaa, vaan portsarit vaativat passia tämän sijasta.
Eric onnistuikin sitten hukkaamaan oman passinsa illan aikana clubille. Melkeinpä konttasimme koko clubin lattiat läpi passia etsiessä sekä kyselimme työntekijöiltä jos joku olisi passin löytänyt. Ei onnistuttu passia jäjittämään ja Eric olikin lievästi sanottuna v*ttuuntunut. Mutta irlantilainen kun hän on, niin alkoholilla hän onnistuikin iltansa parantamaan ja loppujen lopuksi ilta olikin onnistunut. Olimme loppuun saakka tanssimassa ja clubin sulkeuduttua vietimme aikaa ulkona vielä parisen tuntia.

Tässä vaiheessa reissaamista rinkkani tuntuu todella painavalta! Tuntuu että päivä päivältä sitä on hankalampi kantaa ja selkäni on todella koetuksella. Minulla on rinkan lisäksi kannettavana normaali reppu, laukku sekä läppäri. Nyt tuntuukin siltä, että matkalaukku olisi paljon käytännöllisempi olla mukana.
Kyllä taas osaa myöhemmin arvostaa omaa huonetta ja omaa tilaa kun sellaisen saa. Odotan, että saan purkaa rinkkani sisällön eikä minun tarvitse sitä kaiken aikaa olla pakkaamassa ja raahaamassa mukana.

Muuten reissaamisen aikana ei ole ollut suuria ongelmia, jopa bussi matkat menevät nykyään hyvin eikä kenelläkään ole ollut suuria ongelmia matkojen aikana. Tai no, Adam on hieman liian pitkä (193cm) nukkumaan bussissa kunnollisessa asennossa, mutta meillä muilla ei ole ollut ongelmia tämän suhteen. Cliona onkin onnistunut taltioimaan jo useamman kuvan minusta nukkumassa bussissa mitä ihmeellisemmissä asennoissa, täytyy vain toivoa etteivät ne kuvat näe päivänvaloa koskaan, sen verran oudolta ne näyttävät. :)

Toissapäivänä menetin ääneni yllättäen. En yksinkertaisesti pystynyt puhumaan mitään kuiskaamista kovemmalla äänellä. Iltaan mennessä ääneni vain paheni ja loppujen lopuksi olin mykkä. Hetken saivat muut ainakin olla rauhassa eikä heidän tarvinnut kuunnella minun juttujani. :)
Tilanne ei tosiaan ollut yhtään mukava ja olin todella ärsyyntynyt.

Täytyy sanoa kiitos Matti-sedälle kun soitit tänne päin ja ikävä kyllä ensimmäisen puhelun aikana minulta ei tosiaan ääntä lähtenyt ollenkaan. Onneksi ääneni palasi hieman ja pääsin soittamaan myöhemmin takaisin päin. Kiva tunne kun jaksatte muistaa ja soitella kuulumisia tänne päin maapalloa! :)