Paronella Park

Aiemmin tällä viikolla sain haavan jalkaani ja olin pienessä paniikissa miten töissä käy kun tulehduksia tulee niin helposti banaanifarmilla. Varsinkin kun on täällä nähnyt mitä pahimmillaan voi käydä pienen haavan ja tulehduksen yhteydestä. No tietysti haava sitten tulehtui ja tällä hetkellä onkin aika hurjan näköinen. Lääkäriin saakka täytyi eilen mennä ja nyt on lääkkeet ja voiteet kohdillaan. Toivon että niillä menee ohi ja ei tule mitään suurempaa riesaa asiasta. Verikokeisiinkin minut laitettiin jostakin syystä, mutta kaipa he tarkistavat että kaikki on kohdillaan. Onneksi hallussa on medicare kortti (Australian sairasvakuutuskortti) joten en joutunut mistään mitään maksamaan. Nyt sitten vain seurailen tilannetta. 

Tänään päätettiin yllättäen lähteä katsastamaan Paronella Park, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä meidän hostellilta. Paikalle päästyä selvisi, että meidän olisi pitänyt maksaa 40 dollaria, jotta oltaisiin päästy kiertelemään paikkoja ja saatu opas mukaan joka olisi kertonut samalla paikan historiaa. Emme olleet halukkaita maksamaan niin paljoa, emmekä olleet niinkään kiinnostuneita saamaan opasta mukaamme. Huomasimme kuitenkin, että pääsemme ilmaiseksi yhdelle riippusillalle, joten jotakin sentään näimme. 

Näiden kahden irlantilaisen kanssa pienellä päiväretkellä.

Vaikka en korkeita paikkoja pelkääkään niin kyseinen riippusiltä oli erittäin pelottava. Silta heilui kamalasti kävellessä ja suoraan alla oli vesiputous. 

Sillalla oli myös muistoksi laitettu risti, joten joku siellä oli myöskin kuollut. Pelottavaa. 

Näkymä sillalta alaspäin

Olen viettänyt paljon aikaa tämän irlantilaisen pariskunnan sekä toisen irlantilaisen parin kanssa. Meidän huumorit ja elämäntyyli osuvat täydellisesti yksiin. Muutama viikko sitten he kysyivätkin haluanko reissata heidän kanssaan minun viisumin olo ajan pari viimeistä viikkoa. Tietysti suostuin ja nyt olemme alkaneet suunnittelemaan mitä kaikkea kerkeämme parissa viikossa tekemään. Suunnitelmat kerkeävät tässä parissa kuukaudessa varmasti muuttumaan moneen kertaan.

Olen myöskin tottunut todella hyvin heidän irlantilaiseen aksenttiinsa ja täytyy myöntää että hieman sitä on tarttunut minuunkin.. Sanavarasto on myös laajentunut huomattavasti ja muita naurattaa kun minun puheeseeni on myös tarttunut heidän rivot juttunsa heidän slangillaan. Minun aksenttini on myös kuulema heidän korviinsa erittäin hauskan ja suloisen kuuloista ja usein saankin kuulla leikkimielistä pilkkaa aksentistani.  Pientä jäynää teemme myös porukassa toisillemme kaikenaikaa joten saa nähdä mitä yhdessä reissaamisesta loppujen lopuksi oikein tuleekaan. :)