Fundraising on työ, jota monet välttävät ja jonka kerrotaan olevan todella stressaavaa ja kamalaa työtä, minne kenenkään ei suositella menevän.
Arvatkaa mitä? Mä tykkään työstäni kovasti!
Australian Red Cross ei huijaa ketään, me autetaan oikeasti ihmisiä ja pääsen puhumaan erilaisten ihmisten kanssa päivästä toiseen. Meidän työporukka on todella energinen, iloinen ja kaikin puolin hyvä tiimi. Meillä on hauskaa yhdessä ja en tunne työskenteleväni ollenkaan, päivät menevät todella nopeasti!
Työskentelen siis opintojeni ohella ja tässä työssä saan valita itse tunnit ja he ovat todella joustavia ja kannustavat minua opiskeluissa. Yhtään huonoa päivää minulla ei ole ollut.
Palkkaus on asia jota monet pelkäävät, koska meillä EI ole tuntipalkkaa, saamme provisiota. Aluksi ajattelinkin, etten tahdo tälläistä työtä, mutta jo ensimmäisenä päivänä huomasin olevani tässä hyvä, ja olenkin tienannut hyvin. Pelkäsin niin paljon että saanko mitään työtä jossa palkka on kohtuullinen, sillä saan työskennellä vain sen 20 tuntia viikossa Tässä työssä tienaan kuitenkin saman verran kuin mitä tienaisin jos työskentelisin kokopäiväisesti, olen siis tyytyväinen.
Kyllähän minä välillä stressaan että saanko sopimuksia tehtyä, mutta jokaisenä päivänä olen onnistunut ja itsestä se on loppujen lopuksi kiinni, täytyy tietää mistä puhuu ja miten puhuu. Tämä työ on kuitenkin loppujen lopuksi ihmisten auttamista ja kun sopimus on tehty on jokainen ihminen ollut tyytyväinen ja heillä on itsestään hyvä olo. Tämä saa myös minulle hyvän olon tunteen.
Ei tämä työ ole kaikille, tätä työtä joko rakastaa tai vihaa. Minä pidän kovasti, ainakin tällä hetkellä.
Minulle soitettiin tänään yhdestä hostellista Manlysta, josta hain toimistotyötä muutama viikko sitten. He tarjosivat minulle sieltä töitä ja pyysivät käymään paikan päällä perjantaina. Lupasin mennä, mutta luulen että jätän työpaikan ottamatta ja pidän nykyisen työni. Ensinnäkin Manlylle täytyy mennä ferryllä ja kyseisestä paikasta en saisi palkkaa saman verran kuin tästä nykyisestä. Täytyy katsoa, olen kuitenkin nyt ihan tyytyväinen mitä tällä hetkellä teen. Mutta eihän siitä haittaakaan ole katsoa eri vaihtoehtoja.
Minulla viikot menee aika lailla opiskellen ja töitä tehden, mutta onneksi viikonloput onkin sitten olleet vapaat ja saan huilata.
Sydneyyn olen nyt tekemässä kotiani ainakin seuraavaksi vuodeksi ja mitä sen jälkeen on sen ajan päätös. Nyt olen tyytyväinen elämääni täällä ja olen onnellinen. Sehän se elämässä on kaikista tärkein asia kuitenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti