Taipaani farmilla

Törmättiin töissä taipaaniin. Kyseisestä käärmeestä erityisen vaarallisen tekee se, että se puree uhriaan useita kertoja syvälle ihon alle ja samalla ruiskuttaa paljon tappavaa myrkkyä. Ilman hoitoa taipaanin puremaan kuolee 100% varmuudella. Taipaani on siis yksi maailman myrkyllisimmistä käärmeistä. 

Australiassa on myös kymmenen maailman myrkyllisintä käärmettä ja vuosittain sairaalaan joutuu käärmeen pureman takia noin 500-600 ihmistä, joista onneksi vain 2-4 kuolee vuosittain. Vastamyrkyt sekä hyvät lääkärit ovat siis pelastus monelle. 

Itse en nähnyt kun tämä töissä kohtaamamme taipaani tapettiin, mutta kuulin kyllä kun aasialaiset tytöt kiljuivat erittäin lujaa käärmeen nähdessään. 

Välillä sitä unohtaa, että täällä ne myrkyllisimmät käärmeet ovat ja jotenkin on liian varomaton ulkona liikkuessaan paikoissa joissa mahdollisesti on käärmeitä. Näihin törmätessään muistaa kyllä taas olla varoivaisempi, ainakin hetken. 

Tämä viikonloppu on mennyt suht rauhallisissa merkeissä. Olen paljon katsonut elokuvia, tehnyt hyvää ruokaa ja vähän alkanut järjestelemään tavaroitani. Tälläinen rauhallinen viikonloppu ennen viimeistä viikonloppua täällä Innisfailissa, joka tuskin tulee olemaan niin kovin rauhallinen. :) Tänään onkin tasan viikko jäljellä, sillä ensi viikon sunnuntaina on viimein aika sanoa Innisfailille ja tälle hostellille hyvästit.

Hetkiä tyttökavereiden kesken.

Pitkästä aikaa pääsin myös nyt viikonloppuna skypeilemään niin Juuson kuin minun porukoidenkin kanssa. Juuson kanssa skypeilyä jatketaankin vielä tänään, kun ei sitten taas tiedä milloin seuraavan kerran tulee mahdollisuus skypeilyille.
Viime kerrasta porukoiden kanssa skypeilyyn taitaakin olla jo useampi kuukausi.. Nopeasti se aika vain menee!

Muilla huoneessa olevilla oli hauskaa minun skypeilyjeni aikana kun ensimmäistä kertaa kuulivat minun puhuvan suomea. Kahden näistä myös piti tulla katsomaan miltä minun perheeni näyttää ja sanomaan hei. :) Äitiä myös nauratti aika paljon kun aloitin puhumaan aluksi englanniksi ennen kuin tajusin kääntää keskustelun suomenkielelle. Jännästi sitä menee kielet nykyään sekaisin päässä. :D Juttua saatiinkiin riittämään sitten sellaisen parin tunnin verran. :)
Unohtaa miten kaukana sitä onkaan kun näkee toiset ruudulla niin läheltä, tuntuu kuin istuisi saman pöydän ääressä normaalisti keskustelemassa.

Isäpuoli, veli ja äiti ♥