tiistai 17. syyskuuta 2013

Orpo olo ilman puhelinta

Viime lauantaina näytin kaverilleni puhelimestani videota kun eräs hostellin asukkaista tönäisi häntä vahingossa niin että koko puhelin lensi lattialle. Puhelimen näyttö hajosi kokonaan ja koska kännykkäni on kosketusnäytöllinen en pysty mitään sillä tekemään.
En pysty vastaamaan puheluihin enkä lukemaan viestejä saati itse soittamaan tai kirjoittamaan kenellekään. Voin sanoa että vitutuskäyrät olivat aika korkealla. Harmittaisi huomattavasti vähemmän jos olisin itse puhelimen rikkonut, silloin olisin vain vihainen itselleni, nyt harmittaa niin paljon enemmän.

Yksi hostellilainen vei puhelimeni eilen huoltoon koska itse olin töissä kun liike oli auki, joten en sinne pystynyt menemään. Puhelimeen täytyy tilata jokin juttu, (näin paljon siis itse koko asiasta tiedän) joka saapuu tänne keskiviikkona ja puhelin on valmiina noudettavaksi perjantaina. Mitään tietoa ei ole, että paljonko korjaaminen tulee maksamaan, tuntuu niin turhalta rahan tuhlaukselta..
Mutta siis, ilman puhelinta olen perjantaille saakka ja kyllä tuntuu oudolta! Jännästi sitä on riippuvaiseksi tullut kännykästään..
Onneksi sain lainaksi iPodin jolla pystyn töissä kuuntelemaan musiikkia, voisi työpäivät tuntua aika pitkiltä ilman musiikkia johon on töissä tottunut.

Ensi viikonloppuna järjestetään viereisessä ravintolassa backpacker ilta, joka tarkoittaa sitä, että tarjolla on ILMAISTA pizzaa sekä halpoja juomisia ja paljon backpackereitä.
Itse olen paikalle menossa ihan ilmaisen pizzan takia ja ehkä saatan parit drinksut juoda, mutta siihen se saa jäädä minun osaltani.

Meneillään on nimittäin säästökuuri, sillä reissaaminen alkaa alle kolmen viikon päästä! Apua! 
Nyt on siis aika säästää viimeisetkin sentit sillä ne tuhlaa mielummin reissatessa kuin täällä Innisfailissa, missä on jo muutama kuukausi tullut oltua.
Reissuporukka on sen verran muuttunut, että Melissa (irlantilainen tyttö, josta kerroin täällä aiemmin) sekä hänen poikaystävänsä jäävät reissusta pois ja menevät suoraan Sydneyhyn ja heidän tilalleen on tullut ruotsalainen äijä. Joten reissaamaan on lähdössä minun lisäkseni kaksi irlantilaista (Cliona, josta olen myös täällä kertonut aiemmin sekä hänen poikaystävänsä) sekä tämä ruotsalainen, mutta hyvä porukka on koossa ja tietää että yhdessä tullaan toimeen hyvin! Sydney on siis määränpäänä ja sinne on myös menossa todella paljon porukkaa täältä hostellilta ja varmasti tullaan viettämään siellä aikaa yhdessä. :)

Perjantaina hiotaan reissuporukan kesken viimoisia reissusuunnitelmia ja tehdään varauksia ja sitten saa rentoutua kun kaikki on suunniteltuna. Päivän tarkkuudella emme tosiaan mitään suunnittele emmekä ota stressia turhasta, mutta paikat joihin olemme menossa sekä varaukset jotka täytyy tehdä on hoidettava.
Täytyy sanoa että todella kova paniikki on rinkan sekä pakkaamisen suhteen, sillä täällä Innisfailissa olo aikana on tavaraa kertynyt hurjasti lisää, eikä tietenkään mitään tarpeetonta.. Ja tällä kertaa sitä rinkkaa on oikeasti raahattava mukana! Oon tuskissani jo pelkästä ajatuksesta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti