Viikko töitä jäljellä

Ensi viikon torstai tulee olemaan minun viimeinen päiväni banaanifarmilla ja tällä kertaa voisin melkeinpä vannoa että en enää ikinä palaa banaanien pariin työskentelemään, mutta eikö se niin ole, että never say never? Saa nähdä löydänkö itseni kuitenkin banaanien parista jonakin päivänä, toivottavasti en. 

Näin pirteinä palataan töistä jokaisena päivänä.

Tällä viikolla on töissä tuntunut todella raskaalta, henkisesti. Tuntuu että nyt riittää, ei vaan jaksa enää. Vielä viikko ja sitten se on ohi. Tuntuu että yhtäkään banaania en halua enää nähdä, banaanien syömisestä puhumattakaan. Mutta työtä se on tämäkin ollut ja paljon on kuitenkin hyviä hetkiä tullut koettua sekä ihania ihmisiä tavattua. Vaikka päivät ovat olleet todella rankkoja niin henkisesti kuin fyysisesti niin olen kuitenkin tyytyväinen, että tänne tulin, kokemuksia ja ihania hetkiä työn parissa on kuitenkin ollut paljon, ei se pelkästään kamalaa ole ollut. Mutta kun se raja tulee vastaan niin se tulee. Ei ole tullut paljoa panostettua laatikoiden määrään enää, vaikka ehkä pitäisi. Nykyään kun tulee se tavoite 300 laatikkoa helposti täyteen niin sen jälkeen olen aika laiska pakkaamaan ripeästi, mutta viikko enää niin on sellainen olo, että aika sama montako niitä laatikoita tulee pakattua, pääasia että työnjälkeä edelleenkin kehutaan.

Puhelimen sain myös vihdoin takaisin. Ensimmäisen kerran perjantaina jolloin en kiinnittänyt sen ihmeempää huomiota puhelimeen, totesin vain että näyttö on korjattu ja maksoin älyttömän summan korjauksesta! ($130)

Myöhemmin sitten huomasin, että kun minulle soittaa tai kun minä koitan soittaa jollekin niin he kyllä kuulevat minut, mutta itse en kuule mitään. Ketutti lievästi sanottuna. 

Maanantaina vein sitten puhelimen uudelleen huoltoon, kun eipä se liike tietenkään viikonloppuna auki ollut. Eilen sain puhelimen uudemman kerran takaisin ja sillä kertaa testasin kaikki mahdolliset toiminnot puhelimesta ennen kuin astuin liikkeestä ulos. Onneksi enempää en joutunut maksamaan. Jos olisin alun perin tiennyt paljonko korjaus tulee maksamaan niin olisin samantien ostanut uuden puhelimen, mutta ei voi enää minkään, onpahan ainakin naarmuton näyttö. 

Noin kuukausi sitten yhtenä kauniina aamuna huomattiin, että meidän hostellin ulko oleskelualueen yläpuolelle on ilmestynyt linnunpesä. Naureskeltiin ihmeellistä paikka valintaa, sillä kirkas lamppu on aivan tämän vieressä sekä varsinkin viikonloppuisin paikka on todella meluisa, no itsepähän paikan valitsivat.
Viime viikolla kyseisen linnunpesän täytti viisi pientä linnunpoikasta. Todella suloisia, ainakin vielä. Nyt sitten odotellaan, että miten äänekkäiksi he ryhtyvät tässä lähipäivinä.

Näitä voisi seurata vaikka tuntitolkulla

Tänä aamuna lähti meidän huoneesta yksi pariskunta pois, hekin kotoisin Irlannista. Kuten ehkä olette huomanneet jostakin syystä olen löytänyt itseni Irlantilaisten keskeltä, jotenkin se huumori kai osuu niin yksiin.
Meillä on ollut todella hyvä huone kaikin puolin, jokainen henkilö tässä huoneessa on ollut omalla tavallaan erilainen (ei ehkä kaikki ok pääkopassa, hyvällä tarkoittaen) mutta silti jokaisessa meissä on jotakin samaa. Hiljaisia hetkiä ei paljon huoneessa ole ollut ja nauraa on saanut niin paljon, että vatsaan on koskenut vielä seuraavanakin päivänä.
Tälläisiä hetkiä ja ystäviä tulee ikävä kun täältä lähtee, mutta niin se vain on että jokaisen aika on lähteä jossain vaiheessa ja siirtyä eteenpäin. Onneksi suurinosa meistä on menossa Sydneyhyn, jossa mahdollisuus jälleen nähdä ja viettää aikaa yhdessä.

Gillian pyysi minua edellisenä iltana herättämään itsensä ennen kuin lähden töihin, jotta voi tulla vilkuttamaan vielä heipat. Olin herättämässä häntä kun huomasin että hän sekä hänen poikaystävänsä nukkuivat niin autuan näköisinä sylikkäin etten raaskinut alkaa siinä sitten ravistelemaan hereille. Laitoin tekstarina sitten viestiä että kohta ollaan lähdössä, mutta eivät he sitte heränneetkään.. Eikä tämä kelvannut sitten Gillianille. :)
Muutaman viikon päästä nähdään kuitenkin jälleen! :)

Loppuun vielä pari maisema kuvaa täältä päin. Kohta nämä maisemat muuttuvat joksikin ihan muuksi :)